Barffi.net
Riikan Hauska Koirakoulu
Reviiri Eläinlääkäriasema

Murinat

Murinat-sivustoa ylläpitää ja sinne kirjoittaa Jarno Niemi.

Murinat-sivuston tarkoitus on puuttua epäkohtiin ja erityisesti herättää keskustelua koiraharrastuksen osalta.

 

SYYT KIRJOITUKSELLE 15.11.2018

Kenneltoiminta on meille toimimista koirien parissa. Todella onnellisessa asemassa olen, että saan tehdä sitä rakkaan vaimoni Hannan kanssa. Kirjoitamme monessa foorumissa koiristamme, haluamme jakaa sen ilon ja onnistumisen lukijoiden kanssa. Myös vastoinkäymisiä on ollut ja niistäkin sivuille on kirjoitettu. Vuosien aikana on huomannut, että kirjoittelu nostaa monenlaisia tunteita. Osa jakaa ilon kanssamme, osa kateellisena kirjoituksia lukee, toiset pitävät sivustoamme päivän parhaiden naurujen lähteenä ja ovatpa ne vihaakin aiheuttaneet. Sehän on tietenkin jokaisen lukijan oma arvio ja ajatus miten ne ottaa. Kirjoituksilla olemme erityisesti halunneet näyttää mihin kaikkeen tollereista on ja saamamme palautteen perusteella olemme siinä hyvin onnistuneet. Murinat on hyvin pieni murto-osa kirjoittelemistamme asioista.

Murinat oli aikoinaan sivusto, missä halusin puuttua epäkohtiin ja erityisesti herättää keskustelua koiraharrastuksen osalta. Ennen viimeistä kirjoitusta edellinen kirjoitus oli vuoden takaa. En nähnyt sivustolle enää varsinaista tarvetta ja jätin ihan tarkoituksella kirjoittelemasta sinne. Viimeinenkin kirjoitus olisi jäänyt tekemättä, jos meitä kohtaan ei olisi käyttäydytty törkeästi. Tällä kirjoituksella haluan täsmentää, että me emme aloittaneet sitä vuoropuhelua. Olen varma että sivustollamme kommentoinut henkilö tiesi jo kirjoittaessaan, että tulemme siihen puuttumaan. Ilmeisesti tarkoitus olikin vain provosoida meitä. Näin ollen hän sai vastauksen murinaan. Jatko on saanut huvittavia piirteitä hänen osaltaan, joten olemme laittaneet hänelle estot. Jos meidän menestyksemme tai tapamme kirjoitella häiritsee jotain lukijaa, niin antaisin yksinkertaisen neuvon, älä lue sivujamme!

 

TITTELINKIPEÄT ELÄINRÄÄKKÄÄJÄT 13.11.2018

 Mitä on elämämme koirien kanssa? Se on päivittäistä harrastamista, lenkkeilyä, rapsutuksia, naurua, ihan vaan elämistä koirien kanssa. Olen seurannut erinäisiä palstoja, missä jaetaan kokemuksia eläimien kanssa, yksi niistä on Kyösti. Todella suuri suru tuli luettuani Kyöstin poismenosta. Väkisinkin mieleen tuli Taika, onko jossain vaiheessa todellakin aika, että joudumme siitä luopumaan. Kesän lopulla jouduimme oikeasti asiaa miettimään, kun kuulimme eläinlääkärissä Taikan kasvaimista. Keskustelu Hannan kanssa, mitä teemme ja päätös oli toisaalta hyvin helppo, niin pitkään kun koira nauttii elämästään, se on kanssamme. Sanoin Hannalle, että enää Taika ei leikkauspöydälle mene, jos syöpä leviää ja siitäkin olimme samaa mieltä. Myöskään mihinkään koiralle raskaisiin sytostaattihoitoihin päätimme, eläinlääkärin ollessa täysin samaa mieltä, olla lähtemättä. Sen verran tilanne muuttui, että leikkaushaavan tulehduttua se oli pieneltä matkalta avattava ja puhdistettava uudelleen. Samalla vaihdettiin antibiootti ja tämän jälkeen toipuminen olikin nopeaa. Syyskuun alussa poistettiin vielä pieni kasvain kainalon seudulta, joka patologin tutkimuksessa osoittautui hyvänlaatuiseksi kasvaimeksi eikä syövän leviämisestä näin ollen ole tällä hetkellä merkkejä. Leikkauksien jälkeen saimme ilolla seurata Taikan paluuta ja emme ole aikoihin nähneet sitä niin innolla harrastamassa. Videolla jokainen pystyi näkemään, että ratkaisumme oli oikea.

Viikonloppumme oli loistava, teimme näyttelyreissun Latvian Riikaan. Sieltä tuliaisina varmaankin kaikki mahdollinen, myöskin ne tittelit. Heräsin hotellilla sunnuntaina ja näin heti Hannan ilmeestä, että kaikki ei ole nyt kohdillaan. Enpä ollut uskoa kuulemaani, kun kuulin että Susanne Haaman-Tolonen oli päättänyt netissä avautua. Kommentit julkisessa facessa olivat ihan omaa luokkaansa, että olemme vain tittelien perässä ja koirien hyvinvointi on ihan toissijaista. Kehtaamme syöpäsairasta koiraa kuljettaa ulkomailla. Eniten tämä ihmetytti siitä syystä, että hänellä oli uros, jota aikaisemmin ajattelimme käyttää seuraavaan pentueeseemme, mutta muutimme suunnitelmat, kun saimme selville että samasta pentueesta kolme koiraa oli menehtynyt melko nuorella iällä syöpään. Sepä ei tätä naista estänyt, vaan sieltähän piti spermaa ottaa uroksesta talteen ja sen jälkeen tällä sairaalla edesmenneellä koiralla on kaksi pentuetta tehty, toivottavasti ostajat ovat tietoisia mitä ovat hankkineet. Ehkä tämä oli asia, mikä vielä näinkin pitkän ajan jälkeen häntä haittaa.

Päätin soittaa hänelle asiasta, puhelimessa keskustelu jatkui ihan samaan tapaan. Koska asia oli hänen keskustelunsa mukaan laitettu ihan muutaman muun kasvattajan kanssa ihan rotuyhdistykseen saakka, päätin myös soittaa yhdistyksen puheenjohtajalle. Puheenjohtaja ei kyllä ollut asiasta kuullut mitään. Keskusteluhan ei loppunut facen sivulle, vaan sen jälkeen "tietoa" tuli vielä Hannan henkilökohtaiseen postiin, laitan tähän muutaman kirjoituksen, toivottasti sivuillamme käy myös ne tulevat mahdolliset pennunostajat ja miettivät tarkkaan, onko tämä se yhdistelmä mistä pentunsa haluaa, "Olen tästä asiasta konsultoinut useampaa eläinlääkäriä, joista yksi oli suomen tunnetuin koirien syöpien tutkija, joten aion kyllä jatkossakin käyttää koiriani jalostukseen." Paljon tuli puhelimessa muutenkin valheellista tietoa, tässä yksi "Onpa teidät aiemminkin heivattu yhdistyksestä. Minua ei!" Olemme kyllä olleet yhdistyksessä siitä alkaen, kun tollereita on ollut. Syyttelyt "Satun tietämään, että sinä olit valittanut Pyryn toisen pentueen olosta pentuvälityslistalla" voi vaan kysyä, että mistähän tämä tieto on saatu? On se kuitenkin hyvä, että joku on ilmoittanut, kun pentue ei yhdistyksen kriteereitä täytä.

 

 

JÄRKYTTÄVÄÄ! 21.11.2017

Asiasta on syntynyt rodun piirissä jo laajaa keskustelua ja hyvä niin. Pentueet ovat syntyneet tämän vuoden aikana. Yhdistelmä rikkoo monilta osin novascotiannoutajien rotuyhdistyksen vaatimuksia ja suosituksia jalostusyhdistelmälle. Alaikärajan vaatimus astutushetkellä sekä uroksella että nartulla on 24 kuukautta. Tässä yhdistelmässä narttu on astutettu, ei vaan kerran, vaan kaksi kertaa ennen kahden vuoden ikää. Narttu on syntynyt 4.9.2015, ensimmäinen pentue on saatettu alulle nartun ollessa alle 16 kuukauden iässä. Edelleen rikotaan yhdistyksen vaatimusta, ettei nartulle tule käyttää samaa urosta, mitä nartulle on aiemmin käytetty, molemmissa yhdistelmissä on sama uros. Nartulla on CC-lonkat indeksillä 86 ja uroksella BB-lonkat indeksillä 105. Taaskaan ei yhdistyksen vaatimus täyty, mikäli koiralla on C-lonkat, tulee yhdistelmän lonkkaindeksien keskiarvo olla yli 100. Yhdistelmästä ei kummaltakaan löydy yhtään koe- tai näyttelytulosta. Sitä kautta ei myöskään ulkomuoto vaatimus täyty. Myös tämän koiran sisarus on astutettu alle kahden vuoden iässä.

Muistakaa, että rekisterissä oleva koira ei ole tae vastuulliselle kasvattamiselle. Tämän tyyppisten yhdistelmien ”kasvattajat” eivät arvatenkaan kasvata rotuyhdistyksemme alla, saatikka sitoumuskasvattajina. Tällöin keinoa puuttua näin vastuuttomaan toimintaan ei yhdistyksellä ole. Itse vastuullisina kasvattajina voimme täällä Murinassa ilmaista syvän paheksuntamme kyseistä toimintaa kohtaan ja tuoda tietoa ihmisten saataville tätä kautta.

Hyvät pennunostajat! Älkää ostako pentua tällaisilta ”kasvattajilta”. Vaikka tolleri on suosittu rotu ja kysyntä ylittää tällä hetkellä tarjonnan, malttakaa odottaa sitä omaa, elämälle parhaat lähtökohdat saanutta vastuullisesti ja suunnitellusti maailmaan saatettua pentua. Muistakaa myös se, että ostamalla pennun tällaisilta ”kasvattajilta” olette tukemassa pentutehtailua. Narttu, joka synnyttää pentueen, jopa kaksi, ollessaan itse vielä lapsi, ei ole ansainnut tällaista kohtaloa. Vastuu on myös Teillä ostajilla!

 

EI ROTUKUMMIKSI 14.11.2017

Asumme Hämeenkyrössä, naapurikunnat ovat Ylöjärvi, Nokia, Sastamala, Ikaalinen. Missään näissä kunnissa ei yhdistyksen kotisivujen mukaan ole rotukummeja. Harrastamme agia Sastamalan alueella, kilpailuissa olemme olleet Riihimäki-Orivesi akselilla. Vepeilemässä käymme Ikaalisissa ja siellä osallistuimme myös kokeeseen. Tokoa olemme treenanneet Ylöjärvellä ja Sastamalassa, kokeissa olemme käyneet lähikunnissa. Mejä-kokeissa olemme käyneet todella laajasti Pirkanmaan, Satakunnan ja keski-suomen alueella. Mejässä toimimme myös Ikaalisten Seudun Kennelkerhon mejä-vastaavina, järjestäen siellä koulutusta sekä kokeita. Ohjatuissa taipparitreeneissä olemme käyneet Tampereella, Kangasalla ja Ikaalisissa. Sen lisäksi olemme osallistuneet omatoimisiin taippariryhmiin Hämeenkyrössä ja Nokialla. Näyttelyharrastuksesta osaamme kertoa todella kattavasti koko suomen alueelta sekä ulkomailta.

Tunnemme siis alueen harrastusmahdollisuudet ja niitä tarjoavat yhdistykset sekä yrittäjät todella hyvin. Lajien kirjo on meillä hyvin laaja, sillä virallisiakin tuloksia meillä on yhteensä seitsemästä eri lajista. Laumaamme kuuluu kolme hyvin eriluonteista tolleria, joten meillä pääsee tutustumaan hyvin rotuun siinäkin mielessä. Pystymme esittelemään harrastuksia tonttimme aitauksessa sekä lähimaastossa.

Tällä kokemuksella ja tietämyksellä olisin odottanut, että meidät otetaan ilomielin yhdistyksen rotukummeiksi. Saimme kuitenkin eilen puhelinsoiton, jossa todettiin, ettei meitä oteta rotukummeiksi, perusteluna ettei tälle alueelle tarvita rotukummeja. Kysyntää ei ole ollut ja meihin voidaan sitten olla yhteydessä, mikäli kysyntä lisääntyisi. Ihmettelen suuresti perusteluja, mitä haittaa olisi ollut ottaa meidän rotukummeiksi, vaikka kysyntää ei olekaan? Eikö jo yksikin kysely meidän alueelta olisi yhdistykselle etu, silloin voisi rotukummin osoittaa juurikin tältä alueelta? Pitääkö ensi odottaa kyselyjä ja vasta sitten yrittää saada meitä rotukummeiksi. Tämän tiedon saaminen kesti kaikkiaan lähes 4 kuukautta ja tänä aikana tein yhteensä kolme yhteydenottoa, ennen kuin vastauksen saimme. Olisi luullut tämän syyn olevan helppo ilmoittaa vaikka seuraavana päivänä.

Yhdistykseen halutaan aktiivisia toimijoita. Toiminta on vapaaehtoisuuteen perustuvaa, eikä siitä makseta korvauksia. Mikäli joku haluaa yhdistyksen toimintaan mukaan, olettaisi, että hänet otetaan ilolla vastaan ja pyritään tekemään osallistuminen mahdollisimman helpoksi ja miellyttäväksi. Valitettavasti muutamakin esitys osallistua yhdistyksen toimintaan ei ole tuottanut tulosta. Onko kyse sitten jostain muusta? Kirjoituksista murinaan? Eräiden kasvattajien arvostelu ja tiettyjen asioiden esille tuonti? Mikäli näin, silloin on enemmänkin kyse henkilökemiasta, eikä siitä yhdistyksen itselleen määrittämästä tavoitteesta: "tarkoituksena on edistää rodunomaisten ja terveiden novascotiannoutajien kasvatusta, koulutusta ja käyttöä sekä näyttely- että käyttökoirina." Kyseinen tarkoitus on ainakin meillä kirkkaana mielessä, sitä hyvin toteutamme ja pystyisimme tuomaan rodun mahdollisuudet hyvin esille!

Onneksi olemme kuitenkin päässeet yhdistystoimintaan mukaan. Meidät toivotettiin tervetulleiksi Ikaalisten Seudun Kennelkerhoon, kun mejä-toiminnan halusimme sinne elvyttää. Nyt ollaan tilanteessa, että järjestämme useita koulutuksia ja vuodelle 2018 on jo kaksi mejä-koetta varmistettuna. Meillä on ollut ilo myös esitellä rotua ja harrastusmahdollisuuksia jo usean vuoden ajan. Vierailuja on ollut todella paljon ja niistä olemme saaneet erittäin positiivista palautetta. Kaikille kävijöille olemme suositelleet tutustumista myös muihin kasvattajiin sekä tollerin omistajiin. Olemme myös kehottaneet käymään lajeissa, missä tollereita on ollut mukana kokeessa tai kilpailemassa. Alueelta siis löytyy paljon kiinnostusta rotuun ja harrastuksiin.

 

 

MISTÄ MAKSETAAN? 15.8.2017

Pitkä aika edellisestä murinasta. Nyt pääsen palaamaan yhteen lempiaiheistani eli näyttelyihin. Viime viikonlopun Joensuun näyttely oli niin surkuhupaisa, että vähintäänkin näyttelymaksujen palauttaminen olisi ollut paikallaan. Todetaan heti alkuun, että Lumo oli näyttelyn VSP ja Taika PN4-sijalla saaden vielä ROP-vet tittelin eli muiden sijoittuminen meidän edelle ei ole kritiikkini aihe, vaan tuomarin toiminta yleensä.

Tuomarin kehä oli todella paljon myöhässä, vieressämme olleet kehät päättyivät jo ajat ennen tollereiden arvostelua. Sehän ei ole pelkästään tuomarin vika, vaan mielestäni myös kehäsihteerien tulisi asiasta mainita, se on sitten tuomarista kiinni onko sillä merkitystä. Villakoirat arvosteltiin ennen tollereita ja se taisi olla tuomarille tuttu ja mieluinen rotu. Keskusteluja arvostelun lomassa käytiin paljon ja kuvia otettiin useaan kertaan. Vihdoin villakoirat saatiin päätökseen... tai siis niin luulin. Tuomari piti tauon, siirtyi kehän laidalle tupakoimaan ja siinä vaiheessa villakoira-pennun omistaja näki tilaisuutensa tulleen. Pennun kanssa kehään, sai tuomarin huomion ja sitten alkoikin tämän pennun arvostelu ;-) Kun olin hetken arvostelua katsonut, totesin koiran omistajalle, että voisiko hän siirtyä kehästä, sillä täällä vielä muutama tolleri odotteli arvosteluaan. Hän oli asiallisesti pahoillaan ja oli täysin luullut, että kehä oli jo päättynyt. Enpä sitä ihmettele, sillä tosiaan muut kehät olivat päättyneet jo ajat sitten. Vihdoin päästiin siis tollereiden arvosteluun.

Alkuun urokset, kaikki meni ihan ok. Sen jälkeen narttujen yksi juniori ja sitten AVO-luokan kolme narttua, kahdelle ERI SA ja yhdelle sileä ERI. Valioluokassa oli kolme koiraa, tuomari tuli koirien eteen, katseli niitä hetken ja totesi "and this is open class". Just joo, heti olisi voinut kysyä, että mitähän luokkaa luulit juuri edellä arvostelleesi? Kieltämättä ei ihan hyvät fiilikset ollut jatkaa, pitkän odottelun jälkeen, tätä arvostelua. Saimme ERI:n ja jäimme kehän laidalle odottamaan. Minku sai karvattomuudestaan johtuen EH:n, minkä myös täysin ymmärrän. Kilpaluokassa meidät sijoitettiin ykköseksi ja siitä jatkettiin PN-kehään. Kehän alkuun meidät poimittiin ja sijoitettiin ykköseksi. Sitten alkoi arpominen, tuomari kiersi koiria, eikä selvästi tiennyt aikaisempia sijoituksiaan. Seuraavaksi hän poimi rivistä AVO-luokan koiran, jonka hän oli siinä luokassa sijoittanut kakkoseksi, ykkönen jäi siis taakse. Kehäsihteeri ei paljon tilannetta auttanut, joten kehässä koiraa esittävä, myös kehäsihteerinä toimiva, auttoi tuomaria ja luetteli mistä luokista jäljellä olevat koirat olivat. Kun tuomarille selvisi, että kakkonen oli ykkösen edellä, poimi hän ykkösen ja sijoitti sen meidän peräämme. Kaiken kruunasi PN-kehän kaksi viimeistä narttua, tuomari siirtyi sinne ja totesi "this is veteran male and female?" Miten ihmeessä PN-kehään olisi yhtäkkiä tullut veteraanien uros? Tämäkin sitten tuomarille oikaistiin ja vihdoin PITKÄN selvittämisen jälkeen saatiin koirat järjestykseen.

Kyllä kannatti ajella 450 kilometriä, maksella reippaasti yli satanen näyttelymaksuja ja maksella vielä hotellikin tästä ansiokkaasta arvostelusta.

 

KEPO ja KNAM 23.11.2016

KEnnelPOika KEPO, koiraharrastajan poikaystävä, tehtävänä huoltaa puolisoaan ja puolison koiria.

Miten toimintaan voi liittyä... ei, ei siihen ei liitytä, siihen joudutaan. Toiminta alkaa hyvin huomaamattomasti ja kaiken taustalla on erittäin hyvin kehitelty ja toteutettu suunnitelma. Kaikkihan alkaa siitä kun ihastut koiraharrastajaan. Siinä vaiheessa sinulla ei ole tietoakaan, mihin kaikkeen olet ryhtymässä. Tämä ihana koiraharrastaja aloittaa suunnittelun tulevaan kepo-tehtävään jo tässä vaiheessa. Hän teettää sinulle pieniä tehtäviä koiriin liittyen. Tehtäviä voi olla esimerkiksi vesikipon täyttäminen, hihnan hakeminen, koirien kuivaaminen. Näiden perusteella hän määrittelee sinun "ammattitaitosi" ja jos et ole kehityskelpoinen, saattaa myös tämä orastava rakkaus päättyä yllättäen.

Kehityskelpoisen suhteen jatkuessa, hän jossain vaiheessa esittää sinulle toiveen, että voisit lähteä hänen mukaansa koiraharrastukseen, kuten vaikka näyttelyyn. Siellä sinä voit, kertoman mukaan, olla ihan mielesi mukaan, katselet koirien esittämistä ja voit poiketa vaikka messuhallin kahviossa oluella. Mikäli matkaan suostut, siitä ei enää ole paluuta, sinusta on tulossa KEPO, et vaan sitä vielä tiedä. Matkaan lähdettäessä hän esittää toiveen voisitko sittenkin ajaa näyttelypaikalle, kun hänen täytyisi matkan aikana selvitellä koirien paperit. Matkaan otettu olut saa siis odottaa. Perillä sinun tulee löytää hyvä parkkipaikka mahdollisimman läheltä sisäänmenoa. Pysähtymisen jälkeen saat olla ottamassa koiria autosta ja pitämässä niitä, kun hän kokoaa tavaroitaan. Sitten kaivetaankin esiin häkki, tuolit, reppu ja hän (vielä tässä vaiheessa) pyytää sinua kauniisti, jos mitenkään voisit ne näyttelypaikalle kantaa. Eihän sitä ilmettä voi vastustaa, joten tavarat kantoon ja kohti sisäänkäyntiä. Sisäänkäynnissä on hirveä ruuhka, eikä kukaan käyttäydy, kuten ihmisillä yleensä on tapana, vaan kaikkia tönitään anteeksi pyytämättä. Hän käskee sinut sivuun odottamaan ja ojentaa sinulle vielä koiratkin pidettäväksi, kun hän esittelee tiskillä koirien papereita. Odottaessa mielessäsi käy mielikuva, joka sinulla oli tästä matkasta, se ei kyllä vastaa tätä tilannetta.... ehkä se kehän laidalla helpottaa.

Hallia kierretään, hiki valuu otsalla ja parhaasi mukaan yrität olla tönimättä muita ihmisiä. Kehä vihdoin löydetään ja saat laskea tavarat maahan, ehkä nyt on sen olusen aika kahviossa. Seuraava pyyntö kuitenkin odottaa, voisitko mitenkään pystyttää häkin, kun hän pitelee koiria. Häkki kasaan ja koirat saadaan sinne. Samalla hetkellä hän näkee rakkaan näyttelykaverinsa ja seuraavana pyyntönä on jääminen häkin viereen, kun hän nopeasti käy ystäväänsä moikkaamassa. Tämä nopea käynti kestää puolisen tuntia ja sitten he yhdessä tulevat katsomaan hänen koiriaan. Nouset ylös ja olet valmis tervehtimään hänen ystäväänsä ja esittäytymään, sepäs onkin aivan turhaa, eihän kepoa ole olemassa, vaan ystävä menee suoraan häkin luo katsomaan koiria. Kuuntelet heidän keskusteluaan näyttelyistä, ymmärtämättä sanaakaan. Toinen ystävä liittyy seuraan ja siinä vaiheessa sinutkin mainitaan "sinullahan on kepo matkassa, hienoa" toteaa ystävä ja sillä hetkellä ymmärrät, sinusta on tullut KEPO. Katselet ympärillesi ja huomaat muitakin kepoja, lasittunut katse, joka vain odottaa heidän seuraavaa tehtävää. Pelästyt näkemääsi ja nyt on viimeinen hetki lähteä kahvioon. Kerrot hänelle lähteväsi, hän katsoo sinua ja ilmoittaa, että ihan kohta on "meidän" koirien vuoro, joten et mitenkään voi kahvioon lähteä. Jälleen saat olla apuna, pidät koiria, kun ne häkistä otetaan ja pidät niitä myös paikallaan, kun niitä harjataan. Et ymmärrä kehän kiertämisestä mitään, pitkään sitä kierrellään, lopuksi hän tulee kehästä jokin ruusuke mukanaan. Hän on ilmeisen tyytyväinen ja useita ihmisiä käy häntä onnittelemassa, kukaan ei edelleenkään sinua huomaa. Jälleen sinun täytyy jäädä häkin luo, kun hän käy hakemassa joitain palkintoja. Sitten kysytäänkin käteistä, kun hänellä ei sitä ole matkassa, koirat täytyy kuulemma palkita hyvästä suorituksesta. Sinun suoritustani ei palkita, hänen palatessaan saat koota häkin ja kantaa tavarat takaisin autoon. Autossa saat jälleen toimia kuljettajana, kun hänen täytyy lisätä näyttelytulokset heti faceen.

Kepon tehtävät tästä vain lisääntyvät. Seuraavaksi tulee opetella tuomarit, kanssakilpailijat, näyttelykieli ja loputtomat lyhenteet. Tämä kaikki on opittava siitä syystä, että sinun tulee osallistua keskusteluun tulevasta näyttelystä jo kotoa lähdettäessä. Kohta löydät itsesi kehästä, sinut on sinne väkisin käsketty, kun kaikille koirille ei riittänyt esittäjää. Tätä varten sinulle hankitaan myös oma esiintymisasu ja pääset näyttelykoulutukseen. Mikäli olet aiemmista tehtävistä suoriutunut hyvin, jatkossa saat varata hotellit sekä suunnitella matkareitit. Huomaat, että kepo on jokaisen näyttelyissä kävijän unelma "ilman kepoa ei ole lepoa". Jotka eivät kepoa omista, katselevat kateellisena, mutta eivät tietenkään tuo sitä millään tavalla esille. Jotkut tyytyvät kopioihin, kuten kety (kenneltyttö), mutta se on heidän toiveissaan vain väliaikainen ratkaisu.

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, tulee sinusta jatkossa KNAM, KoiraNäyttelyAvioMies. Voinen kokemuksesta sanoa, että siihen kannattaa pyrkiä. Tässä tehtävässä olet täysin eri tilanteessa, kuin kepona. Nyt sinunkin toiveesi otetaan huomioon ja sinutkin kehän laidalla huomioidaan. Voit vaikuttaa siihen mihin näyttelyihin lähdetään ja miten matkat tehdään. Tässä vaiheessa sinua ei enää valvota, vaan reissut tehdään sovitun kaavan mukaan. Kenties teet edelleen samat tehtävät, mutta nyt ne tehdään vapaaehtoisuuteen perustuen, eikä väärillä lupauksilla houkuteltuna. Koirista tulee teidän yhteisiä ja koiraharrastukset täydentävät parisuhteenne. Teistä on tullut lauma, joka nauttii sitä arkea yhdessä ja tämä kaikki alkoi siitä pyynnöstä lähteä mukaan näyttelyreissulle.

 

AUTOIMMUUNISAIRAUKSISTA 4.11.2016

Kaikkialta somesta löytyy omistajien ja kasvattajien kertomuksia autoimmuunitapauksista. Alla muutamia lainauksia näiltä sivuilta, osan olen tiivistänyt. Ne ovat siis yksittäisiä lauseita eri kirjoituksista ja kuvaavat mielestäni hyvin, miten autoimmuunitapauksissa menetelläään omistajan, kasvattajan ja eläinlääkärin toimesta. Kun tieto ei ole riittävää, ryhdytään toimenpiteisiin, jotka eivät edistä koiran (eikä rodun) hyvinvointia.
- pahimmillaan olen kantanut koiran sohvalta pehmeelle nurmikolle pissalle ja sylissä takaisin sohvalle
- päivystävällä lääkärillä ei ollut kyseisestä sairaudesta ja muistakaan autoimmuunisairauksista kokemusta
- hoitava eläinlääkäri ei ollut pään asennosta huolissaan, taivuteltuaan niskaa ja päätä oli sitä mieltä, ettei viittaa steriiliin aivokalvontulehdukseen
- mutta aina joku antoi toivoa ja kokeiltiin sitä ja kokeiltiin tätä
- tapaus näyttäisi jäävän mysteeriksi, vaihtoehtona jäljellä joku autoimmuunitauti
- päätettiin aloittaa kortisoni, vointi parantui huomattavasti
- samalla helpottavaa ja jopa raivostuttavaa kuulla sama diagnoosi, jota epäiltiin alunperinkin, autoimmuunisairaus
- ainoa keino selvittää aivokalvontulehdus oli selkäydinnäytteenotto, jota ei voinut tehdä, kun kortisonilääkitys oli aloitettu
- ensin eläinlääkäri epäili myrkytystä
- emme itsekään olleet saaneet am-sairauksista mitään tietoa
- useat epäselvät diagnoosit,sairastelun pituus, oireiden sahaaminen edestakaisin, lääkitykset, 3 eri eläinlääkärin eriävät mielipiteet

Seuraavissa kappaleissa olevat asialainaukset on otettu luotettavilta sivustoilta ja tekstin sisältö on tarkistettu eläinlääkäriltä. Mehän emme ole eläinlääkäreitä, kuten meille muutaman kerran on huomautettu. Hannalla on kyllä sairauksista ja niiden periytyvyydestä normaalia parempi tuntemus ammattinsa, mikrobiologi, kautta.

Autoimmuunisairauksia on lukuisia. Koirien autoimmuunisairauksiin kuuluvat yleisimpinä atopiat, kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, Addisonin tauti, trombosytopenia, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, reuman kaltaiset sairaudet, autoimmuuni aivokalvontulehdus ja erilaiset suolistosairaudet. Taudeista yleisimpiä on SRMA. Steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti eli SRMA tarkoittaa aivokalvojen immuunivälitteistä tulehdusta. SRMA:han sairastuu tyypillisimmin nuori, suurikokoinen koira. Autoimmuunisairaus ei puhkea itsestään, jonkin täytyy laukaista taudin eteneminen. Syynä voi olla jonkinlainen stressitekijä – toinen sairaus, loukkaantuminen, ylirasittuminen, altistuminen, henkinen stressi, myrkytys, tai jokin niin pieni asia, että sitä ei koskaan saada selville. Koiralla pitää olla geneettinen alttius ja tietynlaiset MHC-geenit, jotta se voi sairastua. Autoimmuunitaudin tyypilliset oireet ovat niskan kipu ja jäykkyys. Joskus voi esiintyä korkeaa kuumetta, levottumuutta, ripulia, oksentelua, ruokahaluttomuutta.

Miten sairauden toteaminen käytännössä usein menee? Oireet ovat niin vakavat, että lähes poikkeuksetta ymmärretään kääntyä eläinlääkärin puoleen. Kuten alun kappaleesta voi päätellä, sitten menettely voikin olla hyvin kirjava. Mikäli oireet diagnosoidaan (eli tautia epäillään) autoimmuunitaudiksi, aloitetaan kortisoni. Kortisonin hävittäessä oireet (ei hävitä tautia), tehdään useimmiten sen perusteella lopullinen diagnoosi, joka on autoimmuunitauti. Tauti voitaisiin todeta selkäydinnäytteellä, se jätetään usein ottamatta, koska silloin ei voida lääkitystä (kortisoni) aloittaa, toimenpide nukutuksineen rasittaa sairasta koiraa huomattavasti, sitä ei kaikkialla tehdä ja kyllähän se melko paljon maksaakin. Koiran oireiden hävittyä, joskus mietitään, onko kyseessä sittenkään autoimmuunitauti. Tätä kautta päädytään lopputulokseen "eihän sillä ole autoimmuunisairautta, kun sitä ei ole selkäydinnäytteellä todettu". Tai sitten päädytään ottamaan näyte, kun kortisoni on jo annettu, silloinhan päästään toivottuun tulokseen. Kortisoni estää valkosolujen invaasiota kudoksiin, esimerkiksi srma tapauksessa aivoselkäydinnestetilaan. Kun koiralla on hoitamaton srma, aivoselkäydinnestetilassa on valkosoluja ja niiden erittämää IgA:ta (+ monia muita tulehdusmarkkereita), joiden perusteella diagnoosi tehdään. Kun kortisonia annetaan, solut eivät enää pääse aivoselkäydinnestetilaan ja kappas, koira on terve. Toivon, ettei kukaan omistaja (tai kasvattaja) käytä näitä mahdollisuuksia saada koira "terveeksi", eikä myöskään koiran omistajan painostamiseksi, ettei ilman selkäydinnäytettä voi koiraa autoimmuunisairaaksi julkistaa. Kaikista tapauksista tulisi tehdä ilmoitus rotuyhdistyksen julkiselle am-listalle, sitä kautta sairastunut yksilö tulee kaikkien kasvattajien tietoon ja rodun jalostaminen tältä osin on edelleen mahdollista.

Jos kieltäydymme hyväksymästä diagnoosin, joka annetaan oireiden ja kortisonin vaikutuksen perusteella, teemme rodulle ison karhunpalveluksen.

 

FYYSINEN KUNTO 16.7.2016

"Koiranohjaajana mestästyskoirienjäljestämiskokeessa voi toimia henkilö, joka omaa tarpeeksi hyvän fyysisen kunnon"

Lueskelin mejä-kokeen sääntöjä ja törmäsin yllä olevan lauseeseen. Sama fyysinen kunto oli mielessäni jälkiä tehtäessä. Onko minulla tarpeeksi hyvä fyysinen kunto? Enkä miettinyt nyt ainoastaan mejä-koetta. Usean tunnin vaeltelu osittain vaikeakulkuisessakin maastossa vaatii tosiaan riittävän hyvän fyysisen kunnon. Itse selvisin kahden päivän fyysisestä rasituksesta, minulla on siis riittävän hyvä fyysinen kunto mejä-kokeisiin. Mikä sitten pitäisi tai paremminkin SAISI olla koiranharrastajan riittävä kunto? Sehän on jokaisen itse määriteltävissä ja toisaalta sitähän määrittelee myös rotu ja sen harrastukset monilta osin.

Tollerin omistajana minä näen, että sen omistajalla tulee ehdottomasti olla hyvä fyysinen kunto, koska kyseessä on niin aktiivinen rotu. Ilman hyvää fyysistä kuntoa en pysty tarjoamaan koiralle riittävästi fyysistä aktiviteettia, en todellakaan voi osallistua mejä-kokeen tapahtumiin, ilman sitä en voi tehdä agility-treenejä, enkä osallistua agi-kisoihin, ilman sitä en voi tehdä usean tunnin taipparitreenejä maastossa, ilman sitä en voi tehdä pitkiä lenkkejä koirien kanssa päivittäin.

En siis voi olla tollerin omistaja ilman hyvää fyysistä kuntoa?

Mikä sitten on hyvä fyysinen kunto? Puolustusvoimissa on kuntokokeet, joilla pyritään fyysinen kunto määrittämään. Ne ovat vuosien aikana muuttuneet useasti. Jossain vaiheessa siihen kuului myös painoindeksin määrittäminen, mikä on mielestäni täysin väärin. Hyvä esimerkki siitä oli Suomeakin mm-kisoissa edustanut painonnostaja, jolla indeksin tulos oli "merkittävä ylipaino". Montaa niin hyväkuntoista en kuitenkaan työpaikallani tiennyt. Paino ei siis ole ainoa määritelmä hyvälle kunnolle, ihminen voi olla myös todella huonokuntoinen ja ihannepainossa, jos vaikka liikuntaa ei harrasta ollenkaan, tupakoi ja vähän kaljaakin päivittäin sohvalla nautitaan. Paino kuitenkin useasti kertoo huonosta fyysisestä kunnosta, ainakin merkittävä ylipaino. Itse olen aloittanut kuntokuurin, ehkä juurikin näistä kuntokokeista johtuen. Tavoitteena on tietenkin kunnon kohottaminen, terveyden kohentuminen ja toivottavasti myös viime vuosien aikana tulleiden noin 10 lisäkilon kuluttaminen. Painoindeksini on tällä hetkellä 29,7 joka on juuri ja juuri alle merkittävän ylipainon, olen lievässä ylipainossa.

Mitä puolustusvoimien kuntokokeissa sitten mitataan? Kuntokokeissa on monta eri testiä. Siihen kuuluu lihaskuntotesti, jossa suoritetaan vatsalihasliike, punnerrukset sekä vauhditon pituus. Yhtenä osuutena on cooperin testi. Vuoden aikana tulee suorittaa joko 80km pyörämarssi, 30km hiihto tai 25km jalkamarssi. Vähintään 5km helpohkosta suunnistuksesta tulee suoriutua sekä saavuttaa tulokset pistooli- ja rynnäkkökivääriammunnoista. Näiden perusteella sinulle määritellään arvosana kunnostasi ja tietty minimitulos tulee saavuttaa, jotta olet sopiva esimerkiksi ylennettäväksi tai palkittavaksi. Olen aikaisempina vuosina vähintään minimituloksen saanut ja tänä vuonna on tarkoituksena saada tulokseksi vähintään keskitaso eli hyvä.

Miksi tämä teksti on murinassa? Siitä syystä, että olen huomannut useiden koirien omistajien olevan, mahdollisesti, huonossa fyysisessä kunnossa. Pystyvätkö he siinä kunnossa tarjoamaan koirille riittävästi fyysistä aktiviteettia? Jokainen tietää sen ihan itse omalta kohdaltaan. Saattaa tietenkin olla että perheessä on muita henkilöitä, jotka suorittavat nämä fyysiset harrasteet. Saattaa olla, että ylipainosta huolimatta henkilö on hyvässä fyysisessä kunnossa. Pelkkä näyttelyissä käynti ei mielestäni ole tähän aktiivisuuteen riittävä.

Mikäli koet, että et ole riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa, tee asialle jotain ja lähde vaikka heti tänään koirasi kanssa pitkälle metsälenkille maastoon. Siitä kunto lähtee nousuun, itse saat miellyttävän kokemuksen luonnossa ja et voi tietääkään kuinka paljon siitä koirasi nauttii.

"MINÄ EN YRITÄ KESÄKSI KUNTOON, VAAN KESÄLLÄ KUNTOON"

 

EI NIIN PIENTÄ PILAA, ETTEI TOTTA TOINEN PUOLI 13.7.2016

MINUN PÄIVÄNI NÄYTTELYSSÄ 15.6.2016

Aamulla minut herätettiin aikaisin ja lähdimme tekemään aamulenkin. Aamulenkki oli tänään normaaliakin lyhyempi, nyt kiersimme vain korttelin, kiireellä onnistuin onneksi tekemään tarpeeni ojan pohjalle. Kotona sain pienen aamuruuan ja omistajani hääri äreänä ympäri asuntoa. Sen jälkeen minut talutettiin autoon ja jouduin jälleen siihen pieneen häkkiin auton takaosaan. Olen haukkunut häkkiä omistajalleni useita kertoja, mutta se ei ymmärrä, että häkki on aivan liian pieni, enhän minä mahdu sinne edes makoilemaan. Matka jatkui useita tunteja, en saanut häkissä oikein nukuttua ja mielelläni olisin jonkun tauonkin viettänyt. Vihdoinkin pysähdyimme ja pääsin jaloittelemaan. Olin pettynyt, kun en päässyt käymään kuin nurmikon reunassa pissalla ja jouduin takaisin häkkiin. Omistajani lähti kyllä ystäviensä kanssa kahvilaan ja ikkunasta näin, että heillä oli hyvinkin hauskaa.

Matka jatkui ja vihdoin saavuimme näyttelypaikalle ja minut otettiin häkistä. Omistajallani oli paljon tavaroita kannettavana ja vielä minä hihnassa. Minä olisi vuorostani halunnut tervehtiä muutamia mukavia koiria, joita matkalla nähtiin, mutta joka kerta omistajani kiskaisi hihnasta tylysti ja se kyllä sattui. Saavuimme kehän reunaan ja taas paikkani oli mennä häkkiin. Omistajani häipyi kehän toiselle puolelle ja siellä hän vietti ilmeisen mukavaa aikaa ystäviensä kanssa. Odotin häkissä parisen tuntia, jälleen en pystynyt nukkumaan, kun ympärilläni pyöri outoja ihmisiä ja koiria, sekä naapurissa ollut koira haukkui koko ajan. Päätin välissä yhtyä tähän valituskuoroon, mutta siitä hyvästä sain vain omistajani paikalle hakkaamaan häkin reunaa ja käskemään minun olla hiljaa. Vihdoin minut otettiin häkistä ja ajattelin, että pääsen lenkille, koska pieni vessahätä oli jo tullut. Eipä lenkille mentykään, vaan kehään. Yritin parhaani kehässä, mutta aamu oli ollut niin huono, että en oikein jaksanut esiintyä. Omistajani kiskoi monessa kohdassa hihnasta ja oli laittanutkin sen kiristäväksi korvien taakse, eikä se siellä hyvältä tuntunut. En viihtynyt kehässä ja siitä syystä en saanut edes häntääni nousemaan normaaliin tapaan. Sitten minut laitettiin seisomaan tuomarin eteen ja siinä yritin ottaa oikein edustavan asennon. Eipä sekään omistajalleni kelvannut vaan siellä se minun vieressäni siirteli jalkojani suuntaan jos toiseen. Olin niin väsynyt ja tassujani särki, että olisin halunnut istua, mutta siitäkin omistajani nosti minut koko ajan ylös. Viimein pääsimme kehästä pois, vieläkään en päässyt lenkille vaan häkkiin ja omistajani jatkoi keskustelua ystäviensä kanssa. Kuulin miten hän moitti minun liikkumistani ja ihmetteli miksi halusin istua, kun minua tuomarille esiteltiin, olin pettynyt.

Vihdoin näyttelyt loppuivat meidän osaltamme ja takaisin autolle mentäessä pääsin tekemään tarpeeni. Hotellilla menimme huoneeseen ja sen jälkeen ulos lenkille, vihdoinkin. Ajattelin, että viimein saan omistajani kanssa vähän yhteistä tekemistä ja kierrämme pitkin maastoja, ehkä pääsen uimaan tai keppiä hakemaan. Eipä niin käynyt vaan kiersimme korttelin ja puistossa pääsin lyhyesti tekemään tarpeeni. Omistajani kehotti, että "teepäs nyt tarpeesi", kun hänellä oli jo kiire ystäviensä kanssa syömään. Jäin siis jälleen yksin hotellihuoneeseen odottamaan. Olin stressaantunut päivän tapahtumista, enkä edelleenkään saanut unta. Liityin siis naapurihuoneen koiran kanssa haukkumiskuoroon ja välissä purin turhautumistani huoneen tyynyihin, niitä oli sentäs kiva retuuttaa. Myöhään illalla omistajani palasi, sain jälleen haukut rikotusta tyynystä, eikä omistajani vaikuttanut ollenkaan tyytyväiseltä. Pääsin illan päätteeksi vain samalle korttelilenkille ja sitten menimme nukkumaan. Nyt oli aika päästä omistajani viereen, mutta hotellin sänky oli omistajani mielestä niin kapea, että paikkani oli lattialla. Päivä oli aivan kamala, toivottavasti emme ikinä voita näyttelyistä mitään, jos sitten vaikka omistajani ei niissä kävisi. Luulen silti, että niissä edelleen käydään, niin tärkeitä näyttää omistajalleni olevan näyttelyssä käyvät hänen ystävänsä.

Hyvä että hänelle on näyttely-ystävät, sillä minä en ole enää hänen paras ystävänsä, koska hänkään ei ole minun paras ystävä.....

 

50 KIRJOITUSTA 2.6.2016

Murinassa 50 kirjoitusta täyteen ja melkoista keskustelua on sivusto saanut aikaiseksi. Katselin kirjoituksia ja laskin, että vain kahdeksan niistä käsitteli näyttelyjä ja niistäkin suurin osa ei varsinaisesti arvostellut näyttelyssä olleita koiria mitenkään. Ensimmäisen kerran julkaisin viikko sitten muutaman kuvan, ne olivat näyttelykoirista ja saivat yllättävän ison keskustelun aikaiseksi ja vieläkin yllättävämpää käytöstä näyttelykehässä. Kuvat olivat kirjoitukseni liitteenä vain siitä syystä, että jokainen voisi itse katsoa, onko mielipiteeni koirasta, verrattuna rotumääritelmään, oikea. Kuvia näyttelykoirista, niiden esittäjistä löytyy kasapäin netin kuvapalveluista, eikä niidenkään ottamiseen eikä julkaisuun ole lupaa pyydetty. Ilmeisesti täytyy kaivella arkistoista niin vanhoja kuvia (tai ottaa ulkomailta), joita kukaan ei tunne ja niitä voi sitten käyttää, jos ulkonäöstä haluaa jotain kommentoida.

Julkaisun jälkeen facessa käytiin keskustelua, missä oli muutama aktiivinen kirjoittelija, jotka arvostelivat toimintaamme. Kävin tutustumassa heidän kotisivuihinsa ja yllätyin suuresti, kun yhdenkin kirjoittajan omat koirat olivat sairastaneet paljon ja myös autoimmuunisairaus oli todettu. Luulisi juurikin hänen olevan kiinnostunut, miten esimerkiksi tätä autoimmuuni-sairautta yhdistyksen puolesta seurataan, julkistetaan, miten sairaudesta pyritään pääsemään eroon ja miten osa kasvattajista pimittää näihin liittyviä tietoja, näistä juurikin olen kirjoittanut. Olen myös useassa kohdassa ohjeistanut pennunostajille, miten näihin terveysasioihin tulee kiinnittää huomiota ja erityisesti siihen miten terveystarkastuksia (erityisesti PEVISA) osalta tehdään ja tulisi tehdä. Hän ei, näistä huolimatta, ilmeisesti kuitenkaan nähnyt näistä kirjoitteluista tullutta hyötyä. Omalta osaltani yritän erityisesti edistää koirien terveyttä, myös luonteen osalta, siksi kirjoituksista suurin osa koskettelee tätä aihetta. Olisin toivonut, että näistä aiheista olisi syntynyt samanlainen keskustelu kuin kirjoituksesta, jossa kerron omia huomioitani koiran ulkonäöstä. Ehkä jokin kuva sairastavasta AM-koirasta olisi sen saanut aikaiseksi. Kiitokset tätäkin kautta niille kirjoitteluun osallistuneille, jotka näkivät toimintamme tarpeellisena :-)

Monessa kirjoituksessa puutun myös ihmisten käytökseen ja kohteluun koiria kohtaan. Toivon, että nähtyään kirjoitukset, omistajat tietävät, että heidän käytöksensä nähdään ja siihen myös puututaan. Olen myös puuttunut siihen suoraan paikan päällä, en vain murinaan kirjoittelemalla ja niin teen jatkossakin. Haluan esitellä tolleria mahdollisimman monipuolisena harrastuskoirana, siksi puutuin esimerkiksi esittelyyn missä koiramme-lehdessä annettiin mielestäni liian kapea kuva tollerin mahdollisuuksista.

Olen kuitenkin tyytyväisenä saanut nähdä, että murinat ovat myös vaikuttaneet. Yksittäisten ihmisten kotisivuille on tullut muutoksia ja virheellisiä kirjoituksia on muutettu. Myös yhdistyksen sivuille on tullut muutoksia sekä jalostustoimikunnan kokoonpano muuttunut. Toivon mukaan myös kasvattajat ovat uudelleen harkinneet tiettyjä yhdistelmiä ja viimeistään silloin, kun niitä pentuja kyseleviä ostajia ei enää olekaan, täyttävät rotuyhdistyksen pentueille asetettavat vaatimukset ja mielellään myös suositukset.

Loppuun haluaisin, kirjoituksistani huolimatta tai niistä johtuen, toivottaa kaikki uudet (ja myös vanhat) koiraharrastajat puheillemme, missä sitten tapaammekin. Vaikka face-keskustelussa olin saanut uuden lempinimen "kiukkuinen setäihminen" voin vakuuttaa, että se pitää vähemmän paikkaansa kuin arvioni kuvissa olevista koirista ;-)

 

HUONO HÄVIÄJÄ 31.5.2016

Tuulia Alopaeus julkaisi face-ryhmässä meidän sivumme linkin ja siinä oleva kirjoitus alkoi "tässä hieno esimerkki huonosta häviäjästä koiranäyttelymaailmassa". Itselläni on esittää toinen hieno esimerkki huonosta häviäjästä.

Saavuimme lauantain näyttelyyn ajoissa ja odottelimme kehien alkamista. Hetken kuluttua kehäsihteerin juttusille menee naishenkilö, jonka tunnistamme Tuuliaksi. Näemme Tuulialla numerolapun, joka kertoo, että hän on tulossa tollerikehään esittämään. Ja kyllähän Tuulia esitti, taisi viedä kaikki kyseisen kasvattajan koirat, aina kun se oli mahdollista. Viimein tuli valioluokan vuoro ja odotimme Tuulian menevän eteemme, kun yleensä koirat esitetään kennelnimen perusteella aakkosjärjestyksessä. Jostain syystä hänellä oli kuitenkin numero meidän jälkeemme, joten hän oli valioluokan viimeisenä, Minun/Lumon ja Hannan/Minkun jälkeen. Sitten kehässä alkoikin Tuulia-show, ensimmäinen temppu oli kehän kierron aikana ajo täysin Hannan ja Minkun päälle. Tarkoituksena oli ilmeisesti yrittää pilata Hannan ja Minkun esitys, kun hekin varmaan tiesivät jo etukäteen, ettei Lumolle tänään näyttelymenestystä pitäisi tulla. Minä sain esittää Lumon yksittäisarvostelussa rauhassa, mutta sitten seuraava temppu, kun Hanna meni esittämään Minkua. Jokainen vähänkin näyttelyissä käynyt esittäjä tietää, että toisten arvostelun aikana pysytään pois kehästä, varsinkin ulkonäyttelyissä, missä tilaa riittää. Nyt Tuulia ottaa koiransa ja siirtyy suoraan Minkun katseen suuntaan KEHÄÄN ja aloittaa siinä koiransa innostamisen. Todella ala-arvoista käytöstä. Tuulian esityksen aikana kuullaan melkoista flirttiä tuomarille, tuomari ei näytä siihen lämpeävän. Yksittäisarvostelun jälkeen kierretään jälleen kehää ja lopuksi Minku osoitetaan ykköseksi. Ei siis temput onnistuneet.

Seuraavaksi olikin sitten PN (Paras Narttu) kehän vuoro. Siellähän Tuulia jälleen kohdataan ja saman kasvattajan toinen koira on Minkun kanssa kisaamassa. Nyt esittäminen saadaan tehdä rauhassa, ilmeisesti Hannan huomautukset asiasta olivat auttaneet. Tuomari huomauttaa Tuulialle koiran hännän käyttämisestä ja kehottaa handleria yrittämään saada häntä nousemaan. Tuomarilla oli siis ihan samat ajatukset kuin itselläni, kun aiemmin häntää liikkeessä arvostelin. Eipä Tuulia saanut koiran häntää nousemaan ja viimeinen sijoituksen vienyt asia oli iso takku koiran "pöksyissä", tuomari oikein näytti sen Tuulialle, johon hänen vastauksensa oli "I am only handler". Näin Minku siis PN-kehän voittoon. Vielä Tuulialla oli yksi valttikortti olemassa, uros, joka oli PU (Paras Uros) kehän voittanut. Nyt siis kilpailtiin ROtunsa Paras (ROP) tittelistä. Hetken kiertämisen jälkeen tuomari ojentaa Hannalle ROP-ruusukkeen, Minkumme oli siis kansainvälisen näyttelyn ROtunsa Paras.

Samalla hetkellä siirryn kehän keskelle, ottamaan yhteiskuvaa voittajista, joka usein on tapana. Sieltähän Tuulia singahtaa kehästä, vierestäni ja samalla haistatellen "haist vi..." Koirakin siinä sai melkoista kyytiä :-( Tuomari on aivan ihmeissään ja pitkään kyselee asiasta. Hävettää todella paljon tuomarin puolesta, kyseessä vielä ulkomainen, tollerit hyvin tuntema tuomari. Eipä kannata Tuulian jatkossa viedä koiria tälle tuomarille, varmasti jäi hänen mieleensä, eikä positiivisella tavalla. Käyn asiasta keskustelemassa vielä kyseisen kasvattajan kanssa, Tuuliaa ei enää alueella näkynyt. Kasvattaja suhtautui tilanteeseen asiallisesti ja sanoi ottavan asian keskusteluun handlerin kanssa. Hän oli myös valmis tarjoamaan urostaan yhteiskuvaan, jos se vaan tuomarille sopisi. Emme kuitenkaan halua enää mennnä muiden arvosteluja ja tuomaria häiritsemään.

Me olimme tulokseen tyytyväisiä ja myöhemmin palasimme vielä ryhmäkehiin. Hyvä mieli tuli siitä, kun kehämme tuomari meidät vielä tervehti, kun siirtyi ryhmiä arvostelemaan. Hän ei valitettavasti arvostellut meidän ryhmää ja tällä kertaa ryhmäkehä menikin läpijuoksuksi, ilman sijoitusta.

Sunnuntain näyttelyssä vähän yllätyimme, että kasvattaja edelleen antoi kaikki koiransa Tuulian vietäväksi. Itse olisin kyllä tuominnut moisen käytöksen sillä, etten enää omia koiriani hänen esitettäväkseen antaisi. Ei kovin hyvää mainosta moinen temppuilu. Koska Tuulia on jälleen kehään meidän kanssamme tulossa, päätän käydä kehäsihteerin juttusilla ja kerroin hänelle, millaista käytöstä mahdollisesti oli odotettavissa ja toivoin, että hän asiaan puuttuisi mikäli näkee tarpeellisena. Tällä kertaa kehäkäyttäytyminen oli asiallista, ehkä siihen vaikutti Tuulian vähän parempi menestys esittämiensä koirien kanssa. Ei voi kuin ihmetellä miten nämä näyttelyt ja koirien arvostelu synnyttää niin suuria tunteita? Sitten kun kuppi kaatuu nurin "ammattihandlerilla" joka ei ole edes esittämässä omia koiriaan, jota en ole koskaan (ainakaan tietoisesti) tavannut, josta en ole ennen hänen kirjoitustaan edes tiennyt....

 

JULKISUUTTA ;-) 26.5.2016

Kävin eilen katsomassa google analyticsin kautta kävijämääriä novascotiannoutaja.fi sivustolla. Kävijämäärät ovat tällä hetkellä olleet 80-200 kävijän välissä vuorokaudessa. Hämmästykseni oli siis melko suuri, kun tiistain kävijämäärä oli huimat 626 kävijää. Saan välittää tästä kävijämäärästä kiitokset Tuulia Alopaeus, ilmeisesti hänen kirjoituksensa sai tämän kävijämäärän aikaiseksi.

Haluan kuitenkin tässä oikaista kirjoituksesta muutaman asian. Ensinnäkin minä (Jarno Niemi), joka tätä murinaa kirjoittelen, en ole kasvattaja, Tuulian kirjoituksessa näin virheellisesti kerrotaan. Kymmenestä viimeisestä kirjoituksesta vain kaksi, tai oikeastaan puolitoista, koskee näyttelyä ja näyttää sille, että Tuulialle se on kirjoituksistani se suurin "terrorin" aihe. Tietenkin sen ymmärtää, kun katsoo hänen omaa koiraharrastustoimintaa. Itse kiinnittäisin huomattavasti suuremman huomion tämän mainitun toisen kasvattajan kasvatustoimintaan, josta olen varmasti kirjoittanut enemmän kuin näyttelyistä. Toivon, että jatkossakin meidän sivustojen linkkiä jaetaan. Tällä kertaa linkki oli jaettu ryhmään, mihin emme kuulu, ilmeisesti Tuulian tarkoituksena oli omalta osaltaan mustamaalata meidän sivustoamme, ilman että me sitä tietäisimme.

Toivottavasti sivustoni avaa silmiä myös muissa roduissa ja asioista puhutaan ja kirjoitetaan avoimesti, eikä kasvattajat muodosta omaa sisäpiiriään, jossa kasvatukseen sekä koiriin liittyvistä ongelmista vaietaan, toisten hyväksyessä hiljaisesti kasvattajan tekemät päätökset, vaikka ne olisivat esimerkiksi rotuyhdistyksen vaatimusten vastaisia. Mutta kuten eräs (nais)kasvattaja totesi, että kasvatustoiminnassa saa tehdä omia valintoja kunhan vaan on "mainetta ja munaa" tehdä niin, mielestäni nuo kaksi asiaa eivät ole kasvatustoiminnan tärkeimpiä peruskiviä, vaikka minulta ne munat löytyvätkin ;-)

Tuulian mukaan "Tähän on yritetty puuttua vuosien ajan, mutta ei vaan lopu" ja voin Tuulialle luvata, ettei tule loppumaankaan. Syy siihen löytyy siitä positiivisestä palautemäärästä, mitä olen saanut toisilta kasvattajilta sekä koiranomistajilta, sähköpostitse ja koiraharrastustilaisuuksissa, myös niissä näyttelyissä.

 

NÄYTTELYARVOSTELUA 24.5.2016

Koiranäyttelyissä käydään hakemassa arvostelu koiran ulkonäöstä, liikkumisesta ja myös luonteesta. Koska tilaisuus on julkinen, tapahtuu koirien arvostelua myös kehän laidalla ja kuten usein todetaan, siellähän ne TODELLISET asiantuntijat ovat. Seuraavaksi annan omia huomioitani juurikin tässä ominaisuudessa. Toivottavasti (varmasti) tämä herättää jälleen keskustelua, mutta juurikin siksi asioita tänne kirjoittelen.

Miten sitten tiedetään millainen tollerin tulisi olla, jos sitä esimerkiksi ulkonäöllisesti arvioidaan. Lähtökohta mielestäni pitäisi olla tollerin rotumääritelmä, sehän löytyy sivulta www.tollerit.fi/tolleri/rotumaaritelma Jotta koira voidaan arvioida ERInomaiseksi ja vielä Sertifikaatin Arvoiseksi (SA), tulisi koiran mielestäni täyttää rotumääritelmän kuvauksen. Tätä arvostelua (ERI SA) on kuitenkin annettu tollereille, joilla selkeät flippikorvat, rungon ylälinja takakorkea tai notkolla, häntä joka ottaa selkään kiinni, ranteen yläpuolelle ulottuvat valkoiset merkit, suuret pyöreät silmät. Nämä ominaisuudet pystyy jokainen "harrastajatuomarikin" huomaamaan myös kehän laidalta. Jokin aikaa sitten lueskelimme eräästä ryhmästä facessa, miten jotkut kasvattajat totesivat, ettei pienet valkoiset merkit niskassakaan mitään haittaa ja ne saa hyvin nyppimällä pois ennen näyttelyä ;-) Jokaisen kasvattajan tulisi mielestäni aika ajoin lukea kyseinen määritelmä ja huomioida se myös valitessaan tulevia narttuja ja uroksia jalostukseen.

Vähiten tuomarit kuitenkin ottavat huomioon koiran käyttäytymistä ja esiintymistä. Hylkääväksi virheeksi katsotaan arkuus aikuisilla koirilla ja tätäkin tollereilla aina silloin tällöin näkee, mutta harvemmin arvosteluun vaikuttaa. Mieleen tulee näyttely, missä esitettävän koiran häntä ei missään vaiheessa kehää kohonnut selkälinjan yläpuolelle ja lisäksi pää oli koko ajan alas painuneena. Tämän tulisi rotumääritelmän mukaisesti määritellä virheeksi "Häntä selkälinjan alapuolella koiran liikkuessa". Kyllähän moinen käyttäytyminen kertoo myös koiran arkuudesta. Silloin koiran arvostelu ei minun mielestäni kuuluisi olla ERI. Laitan tähän kuvan kyseisen koiran liikkumisesta, kun nyt niitä kuvia/videoita on ihan pyydettykin ;-)

Myöskään tolleri, jonka turkki muistuttaa enemmän nöffiä, ei mielestäni ole ERI SA arvoinen. Muutama vuosi tässä on tullut pyörittyä näyttelykehien laidalla ja vielä ei vastaavaa ilmestystä ole muualla näkynyt, ehkä siinäkään mielessä tämän ei tulisi olla normaali tollerin turkki. Mietin, miten tällä turkilla tehdään sitä tollerin käyttötarkoitusta eli noudetaan vesilintuja kaukaakin. Kukin tehköön oman arviointinsa kuvan perusteella. Ainakaan rotumääritelmän kohta "Eturaajoissa on kohtuullisesti hapsuja" ei kohtuullisuuden osalta täyty tai siis täyttyy vähän liiankin hyvin.

 

TÄYTTYYKÖ SUOSITUS 12.4.2016

Rotuyhdistyksen pentuvälityslista on kokenut pieniä muutoksia. Taulukkoon on lisätty kohta "muut terveystulokset" ja toivon mukaan mahdollisimman moni kasvattaja teettää esimerkiksi DE- ja JADD testit.

Taulukon lopussa on teksti "Kasvattajan tietojen mukaan yhdistelmä täyttää Novascotiannoutajat ry:n jalostussuositukset kokonaisuudessaan." Tekstissä olevasta linkistä pääsee jalostustoimikunnan julkaisemien toimintaperiaatteiden listaukseen. Taulukossa olevassa tekstissä lukee että yhdistelmä täyttää jalostusSUOSITUKSET KOKONAISUUDESSAAN. Otetaan toimintaperiaatteista pari kohtaa:

  • Kahden distichiasis-koiran yhdistämistä ei suositella
  • Suositus: Koira on mh-kuvattu, luonnetestattu tai sen luonne on muutoin osoitettu soveltuvaksi jalostukseen.
  • Suositus: Taipumuskokeen läpäisy tai toimivuus käytännön metsästyksessä
  • Suositus narttu: Vähintään puolet aikaisemmista pennuista on oltava lonkkakuvattu, kyynärkuvattu ja silmätarkastettu.

Esimerkiksi näiden kohtien on siis täytyttävä tai ainakin minun mielestäni rotuyhdistys antaa yhdistelmästä valheellista tietoa.... tarkemmin sanottuna, sen tekee tietenkin kasvattaja, koska lauseeseen on kirjattu "Kasvattajan tietojen mukaan..."

LISÄYS 13.4.

Jotta asia ei olisi pentujen etsijöille niin yksinkertaista, pentuvälityksessä vaaditaan vielä pentueen osalta "Yhdistelmät, jotka täyttävät pentuvälityskriteerit". Nämä kriteerit eivät ole samat kuin jalostussuositukset. Paljon niissä on samoja kohtia, mutta miksi nämä ovat erillisiä? Miksi muutenkin tekstissä on sekaisin vaatimukset ja suositukset pentueiden osalta? Näiden kahden lisäksi on omat kriteerinsä vielä sitoumuskasvattajille. Olen varma, että tämä sekava kokonaisuus ei ihan helposti pentua harkitsevalle aukea, eikä kaikille kasvattajillekaan. Miksi ihmeessä yhdistyksellä ei ole yhtä listaa, jossa on yhdistettynä vaatimukset 1.jalostusyhdistelmälle, 2.Pentuvälityskriteerit, 3.Sitoumuskasvattajien kriteerit ja sitten on toinen lista, jossa on kerrottu suositukset. Silloin voitaisiin ilmoitukseen kirjoittaa "Yhdistelmä täyttää Novascotiannoutaja ry:n vaatimukset kokonaisuudessaan" Mikäli pentue täyttää vielä suosituksetkin, voitaisiin se siihen lisätä.

 

KOIRAN LUONNE 10.3.2016

Näyttelysäännöissä todetaan "ERINOMAINEN voidaan antaa koiralle... jolla tasapainoinen luonne..." edelleen todetaan "EI VOIDA ARVOSTELLA
Tämä maininta annetaan koiralle, joka ei liiku, hyppii jatkuvasti esittäjänsä ympärillä tai pyrkii ulos kehästä, jonka liikkeitä on mahdoton arvostella tai jos koira jatkuvasti välttelee tuomarin käsittelyä ja tekee mahdottomaksi tarkastaa purennan ja hampaat, rakenteen, hännän tai kivekset..." Valitettavan usein ja valitettavan moni tuomari ei noudata tätä kennelliiton koiranäyttelysääntöä. Viimeksi näin tapahtui Enossa pariinkin kertaan. Koira, jolla todellakaan ei ollut tasapainoinen luonne sai ERInomaisen ja sen lisäksi vielä SA:n (Sertifikaatin Arvoinen).

Mistä sitten koiran luonteen voisi varmistaa, jos on vaikkapa pentua harkitsemassa? Selkeä mittari olisi luonnetesti tai MH-kuvaus. Luonnetestistä todetaan kennelliiton sivulla "Luonnetestin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilanteessa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Testitulosta voidaan hyödyntää koiran luonnekuvan määrittämiseen ja koulutuskelpoisuuden arviointiin. Testitulos antaa myös viitteitä koiran jalostuskelpoisuudesta rotujärjestöille ja kasvattajílle." MH-kuvauksesta todetaan "MH-luonnekuvauksessa koira käy läpi kymmenen eri testiosiota, jossa kuvataan koiran 31 eri käyttäytymisreaktiota. Luonnekuvauksen aikana kaksi kuvaajaa tarkastelevat koiran luonteenominaisuuksia kuten leikkisyyttä, pelkoa, saalisviettiä ja sosiaalisuutta." Molemmissa kuvauksissa luonne tulee siten erittäin hyvin esille. Näiden testien lisäksi paras tapa tutustua koiran luonteeseen on sen tapaaminen eri olosuhteissaMikä sitten saa koiran käyttäytymään arasti tai agressiivisesti, eikä kestämään käsittelyä? Syitä voi tietenkin olla useita. Yksi iso syy voi olla koiran sosiaalistaminen pentuiässä, sitä ei ole tehty riittävästi, eikä ole tarjottu riittävästi virikkeitä. Sosiaalistaminen jää mielestäni puutteelliseksi, jos pennut kasvavat eri rakennuksessa, ilman ihmisten läsnäoloa. Kennelliiton sivustolla www.koiranomistajanperuskurssi.fi kirjoitetaan koiran elinkaaresta "Ensimmäiset kolme elinviikkoa pennut lähinnä syövät ja nukkuvat. Emon hoiva on erittäin tärkeää niin fysiologiselta kuin psyykkiseltä kannalta. 3–7 viikon ikäinen pentu sosiaalistuu ulkoiseen ympäristöönsä: emoonsa ja sisaruksiinsa, hoitaviin ihmisiin, ympäristöön ja sen ääniin. Ympäristön monipuolisuus on tärkeää pentujen henkiselle kehitykselle." Näin ollen kasvattajalla on tässä suuri vastuu.

Muita syitä arkuudelle voi olla huonot aikaisemmat kokemukset. Kokemuksen täytyy kuitenkin olla huomattava, ettei normaali henkisesti terve koira siitä toipuisi. Mikäli näin on käynyt, tulee koiran omistajan varmistua, ettei näin pääse käymään toista kertaa. Toipuminen traumasta tulee tehdä rauhallisesti tutussa ympäristössä. Toipumisessa edetään koiran ehdoilla ja lisätään kokemuksia vähitellen. Mielestäni tällaisen koiran paikka ei ole esimerkiksi näyttelyssä, sillä se on koiralle varmasti yksi stressaavimpia paikkoja, mikäli sosiaalisuus ei ole kunnossa. Syy arkuudelle/agressiivisuudelle voi olla myös koiran luonteessa ja valitettavan usein se on perinnöllistä.

Tulevana lauantaina on novascotiannoutaja ry:n kasvattajapäivät, joissa yhtenä aiheena on MH-luonnekuvaus, luennon pitää Riitta Liimatainen. Hän toimii HETI ry:n puheenjohtajana ja kirjoittaa sivulle www.koiranjalostus.fi, sivusto on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Toinen luennoitsija on Tuire Kaimio, joka pitää luennon erittäin kiinnostavasta aiheesta eli pentuajasta kasvattajan luona. Tuire on aiemmin mainitsemani sivuston www.koiranomistajanperuskurssi.fi yksi sisällön tuottajista. Katsotaan tuleeko tilaisuudesta lisää päivitettävää, jollekin meidän sivustoista.

 

PENTUA HARKITSEVILLE 8.3.

Olemme saaneet yhteydenottoja pennun hankintaan liittyen. Useimmilla kyselijöillä pennun hankinta on ollut ajankohtainen muutaman kuukauden kuluttua. Viime viikolla meillä kävi pariskunta tutustumassa kennelimme toimintaan. Heiltä, kuten usealta muultakin, saimme kuulla, että ovat kiinnostuneet kennelimme toiminnasta nettisivujemme kautta sekä niiden ansiosta. Tutustumisen aikana he saivat nähdä kolme toisistaan melko paljon poikkeavaan tolleria. Muutama kysely on ollut myös tulevaa pentuettamme kohtaan ja pidämme sitä erityisen hyvänä, että ajoissa ollaan liikkeellä.

Korostimme pentua hankkiville tutustumista useaan eri kasvattajaan ja mielellään eri tilanteissa, kotona, lenkillä, näytelyissä, agissa tai vaikkapa noutotreeneissä. Me ilmoitimme aiemmin halukkuutemme yhdistyksen rotukummitoimintaan. Silloin meille ilmoitettiin, että kummeja on riittävästi Tampereen alueella. Ihmettelen, miksi ihmeessä kummeja ei oteta niin paljon kuin niitä on tarjolla? Tietenkin ensin tulee tarkistaa, että kyseinen kasvattaja täyttää yhdistyksen kummiuteen määritelleet kriteerit. Tuskin meillä ei kriteerit täyttyneet, olemmehan yhdistyksen sitoumuskasvattajia, harrastustoiminta on todella laajaa ja esiteltävänä on ulkomuodollisesti kolme näyttävää koiraa. Mutta käyhän se meidän toimintamme esittely myös ilman yhteyttä rotuyhdistyksen kummitoimintaan.

Mitä kyselyistä on selvinnyt? Valitettavan moni pentua harkitseva ei ole selvillä asioista mitä kannattaa yhdistelmän osalta selvittää. Syy siihen on mielestäni riittämätön infon jakaminen. Kuten olen aikaisemminkin todennut, rotuyhdistyksen sivut, erityisesti tällä hetkellä on sekavat pentueen kriteerien osalta. Pennun ostajat ovat myöskin ihmetelleet, miksi rotuyhdistyksen sivuilta tietoja kriteereistä löytyy niin monesta kohdasta. Toinen ihmettelyn aihe on "pentuja suunnitteilla" -listaus. Siellä on useita kasvattajia, joilla ei ole pentusuunnitelmia tämän tai ensi vuoden aikana. Usealta kasvattajalta puuttuu edelleen kotisivut tai sitten päivitykset on usean vuoden takaa ja pennun ostoa suunnittelevat sanoivat tutustuvansa mielellään kenneliin ensin sivuston kautta ja sitten vasta, jos kiinnostus heräisi, ottaisivat henkilökohtaisesti yhteyttä.

Kasvattaminen ei tietenkään ole vain musta-valkoista tulosten seuraamista, siitä syystä juurikin nämä käynnit paikan päällä ovat erityisen tärkeitä. Kuitenkin pennun harkitseminen on hyvä aloittaa tekemästämme taulukosta, jossa on hyvin selkeästi ja yksityiskohtaisesti kerrottu pennusta ja yhdistelmästä selvitettävät asiat. Taulukko löytyy sivulta "Pentu?" ja alasivu "kasvattajan valinta".

Meidän kennelimme ovet ovat edelleen avoinna pentua harkitseville ja rotuun tutustujille. Esittelemme toimintamme käyntien yhteydessä mahdollisimman laajasti ja toiveitakin saa esittää. Sisätiloissa voi tehdä Dobo-treeniä, namipalojen hakua, temppuja sekä Taikan nosework-hakua. Kotimme ympäristössä voi tehdä toko-treeniä, esitellä näyttelytoimintaa ja lumien sulettua meillä on myös agi-kenttä. Lähimaastoihin voidaan etukäteen tehdä mejä-jälki ja esitellä myös taipumuskokeeseen liittyviä hakuja

 

VANHEMMAT "TARPEETTOMAT" KOIRAT 3.3.

Autot rekisteröidään ja niiden aiempi historia on kaikkien saatavilla. Sieltä löytyy omistaja/haltijatiedot sekä autolle tehdyt katsastukset ja paljon muutakin tietoa. Miksi koirien osalta ei ole mistään saatavilla historiatietoja koiran omistus- ja haltijasuhteista? Myös nykyistä omistajaa ei tarvitse koiranet-palvelussa julkiseksi tehdä eikä haltijaa löydä mistään.

Mitä niillä sitten tehtäisiin? Ainakin voisi kasvattajan osalta katsoa, montako koiraa hänellä on ollut omistuksessaan tai hallinnassaan ja mitä niille koirille on vanhemmalla iällä käynyt. Rekisteristä löytyisi hyvin tärkeä tieto siitä, mitä tapahtuu koiralle, jolla ei ole enää jalostuskäyttöä? Jääkö se omistajalleen? Tiedän ainakin yhden kasvattajan, jonka koirat lähes säännönmukaisesti "häviävät", nartut kun kolme pentuetta tulee täyteen tai uros, jolla ei voi enää astuttaa. Kotisivuilla nämä koirat ovat kohdassa "muut koirat" ja kuinkas ollakaan, omistajatieto juurikin näiden luovutettujen koirien kohdalta puuttuu, sattumaa? Onko koiraharrastus ja kasvattaminen silloin enää "Rakkaudesta rotuun" vai onko kyseessä pentutehtailu? Itselleni vastaus kysymykseen on täysin selvä. Sääliksi käy niitä koiria, jotka vanhemmalla iällä joutuvat vielä uuteen vieraaseen ympäristöön vain omistajan itsekkäistä syistä johtuen. Jos mietin omaa laumaamme, Taika ei missään tilanteessa, eikä mistään hinnasta, meiltä pois lähtisi.

Mikäli kyseessä on kokeneempi kasvattaja, eikä kennelissä näy yhtään vanhempia koiria (lähinnä narttuja), kysy niistä. Suhtaudu vastaukseen kriittisesti, kaikkia vanhempia koiria ei anneta pois siitä syystä, että ne eivät enää laumaan sopeudu ;-)

 

VALHEELLISTA TIETOA 11.2.

Miksi koiran tietoihin kirjoitetaan valheellista tai harhaan johtavaa tietoa? Mitä varten terveystuloksia tehdään? Tietenkin ensisijaisesti siitä syystä, että koiran perimää sitä kautta pystytään jalostamaan ja saamaan terveempiä yksilöitä. Toinen tärkeä kohderyhmä on pennun OSTAJAT. Nähtävillä olevista tiedoista ostajat pystyvät tekemään valintansa ja ovat ainakin TIETOISIA, mikäli koiralla on jokin sairaus tai se on taudin kantaja. Mielestäni on myös harhaanjohtavaa laittaa koiralle "tuloksia" jostain harrastuksista, kun ne ovat sama kuin hylätty tai keskeytetty. Itselläni on Lumon kanssa monta hylättyä Agi-radalta, eikä silloin olisi tullut mieleenikään ilmoittaa "tulosta" Lumo agi medi 1.

Edelleen muutamalla sivustolla näkee koiran terveystuloksissa: Silmät ok, (joitakin ylimääräisiä ripsiä) eli ei mainita distichiasista ollenkaan. Silmät ei ole siinä tapauksessa ok, vaan niissä on distichiasis, mikä tietenkään lievänä ei ole kovinkaan suuri ongelma. Mutta jo jatkojalostuksen kannalta se tulee selkeästi ilmoittaa, jotta distichiasis -yhdistelmiä osataan välttää.

Viimeisimpänä näin kotisivun, jossa pentueen emälle on tehty DE-testi (isästä ei tietoa, eikä mainita) ja se on tullut takaisin Clear eli terve. Tämän perusteella on laitettu pennun tulokseksi "DE clear". Tämä on todellakin valheellista tietoa, koska pentu voi olla kantaja (Carrier). Pahin uhkakuva tässä on pennun ostaja, joka myöhemmin teettää pennut uroksen (joka DE kantaja) kanssa ja siitä pentueesta tuleekin sitten DE-sairaita, kun hän luuli nartun olevan DE-terve. Jos isä on testattu ja DE terve (clear), kannattaa se sivulla mainita ja sen perusteella pentu on todellakin terve.

 

KUIN ESINE 21.1.

Viesti koiranäyttelyt ryhmästä: "Onko joku menossa 19.2 latviaan ja voisi ottaa mukaan ja esittää valkoisen mittelinartun?". Miten ihmeessä jotkut voivat laittaa koiransa noinkin pitkälle matkalle ihan vieraiden ihmisten matkaan? Näitä ilmoituksia näkee somessa todella paljon, milloin halutaan vain koira mukaan näyttelyreissulle, milloin kysellään pennun tuomista ulkomailta... Näille ihmisille tuntuu koira olevan vain esine, jota voi antaa toisten kuljetettavaksi. Mitähän tapahtuu tilanteessa, kun koira tällä kyydillä karkaa ja jää huoltoaseman pihalla auton alle. Mitä tapahtuu, kun muut matkassa olevat koirat eivät tätä uutta tulokasta hyväksykään laumaansa, mitä koiralle tehdään? Kenellä on vastuu näissä tilanteissa ja ehkä sitten tulee mieleen, ettei koiraa olisi kannattanut yksin reissuun laittaa.

Olen itse nähnyt tilanteen, missä koira on laitettu vieraan matkaan Valko-Venäjän Minskin reissulle ja se reissu kestää jopa neljä päivää. Tuttava oli suostunut ottamaan matkaan, vieraan, isohkon koiran ja lupasi hoitaa sitä näyttelyreissun ajan. Koira ei alunperinkään ollut näyttelykunnossa, vaan kuten saman rodun harrastajat kävivät sitä katsomassa, totesivat sen olevan aivan liian laiha. Siellä se häkissä vietti näyttelyreissun automatkan, ei rauhoittunut missään vaiheessa, läähätti ja autossa suostui syömään vain muutaman nappulan, kun se suoraan kädestä annettiin. Joten reissun aikana se meni entistä huonompaan kuntoon. Reissun aikana tällä nartulla alkoivat vielä juoksut, ei varmaan kauhea yllätys omistajille. Kun tuttavalla oli itsellään uros, niin siitäpä sitten ongelmat alkoivat. Päätimme helpottaa tilannetta ja tuttavan oma uros tuli meidän huoneeseemme ja lenkit tehtiin yhdessä. Nartun juoksujen johdosta huoneesta otettiin kaikki lakanat pois ja huonekalut yritettiin suojata parhaan mukaan. Ulkomailla hotellihuoneen likaantuneista lakanoista joutuu joskus maksamaan isojakin summia. Tässäkin huoneessa yksi lakana meni maksuun, onneksi siitä tuttava selvisi muutamalla kympillä. Näyttelyissä koira ei pärjännyt, kuten oli oletettuakin, miksi siis koira laitettiin reissuun? Ilmeisesti toivottiin jotain ihmettä Minskistä?

Koiran toisten matkaan laittamisessa on iso merkitys rahalla, matkaan ottavat henkilöt saavat tietysti siitä pienen korvauksen ja taas koiran matkaan lähettävät kuitenkin säästävät ja eipä tarvi paikan päällä olla koirasta huolehtimassa. Varmaankin kotosalla nauttivat muutaman päivän "lomasta" kun koira ei ole huolehdittavana. Mikäli sinulla ei ole varaa lähteä koiran mukaan reissulle, älä laita sitä yksin matkaan!

 

KASVATTAJAPÄIVÄT (7.1.)

Viime vuoden alussa kritisoin ilmoittautumismenettelyä kasvattajapäiville. Silloinhan ilmoittautuminen oli sitoumuskasvattajille ilmainen ja muut joutuivat maksamaan 15 euroa. Nyt tilanne on tasavertainen kasvattajille, ainoastaan hinnannousu ilmoittautumisessa vähän ihmetyttää, maksu on kasvattajilta 35 euroa ja muilta jäseniltä 45 euroa. Joten meidänkin yhteinen maksu tulee olemaan 90 euroa.

Kasvattajapäivien koulutusaiheet ovat erittäin tärkeitä ja mielenkiintoisia. Ensimmäinen aihe on, meidänkin useaan kertaan esiin ottamamme, MH-kuvaus sekä sen antamien tuloksien tulkinta. Kun kerran luonteen mittaaminen nähdään yhdistyksessä niin tärkeänä, että se on aiheena kasvattajapäivillä, toivottavasti vielä harkitaan sen käyttämistä myös kriteerinä pentueille tai sitoumuskasvattajille. Toinen aihe kiinnostaa myös erityisen paljon. Olemme kasvattaneet kaksi pentuetta ja olemme panostaneet tähän pentuaikaan huomattavan paljon. Mielenkiinnolla odotan, mitä uutta luennolla kerrotaan, mitä vielä voimme pentuaikana tarjota.

 

JALOSTAMISTA, MUTTA MITEN? (28.12.)

Luin viimeisestä tolleri-lehdestä jalostustoimikunnan tiedotuksen uusista linjauksista. Jalostustoimikunnan linjausten tavoitteena on edistää ennen kaikkea rodun terveyttä ja monimuotoisuutta. Mielestäni tämä ei uusilla linjauksilla kaikilta osin toimi. Aikaisemmin puhuttiin siitä, että sitoumuskasvattajan tulee PÄÄSÄÄNTÖISESTI noudattaa annettuja kriteereitä. Tarkempi selvittely osoitti tämän tarkoittavan yli 50% pentueista tuli täyttää nämä kriteerit. Siinähän ei ollut mitään järkeä ja isot kasvattajat saivat tämän lauseen alla kasvattaa periaatteessa ihan mitä tahansa yhdistelmiä ja niin osa tekikin. Oletin jo, että uusien linjauksien myötä tämä tulee muuttumaan, nyt en ole asiasta enää niin varma. Nyt tekstimuoto on tolleri-lehden kirjoituksen mukaisesti muuttunut muotoon: "Sitoumuskasvattajien on listoilla pysyäkseen noudatettava ETUPÄÄSSÄ jalostuskoirien terveyteen liittyviä vaatimuksia ja MIELELLÄÄN myös jalostustoimikunnan laatimia suosituksia." MITÄ IHMETTÄ? Seuraavassa lauseessa puhutaan jälleen vähimmäiskriteereistä. Onko siis olemassa sitoumuskasvattajille kriteereitä joita PITÄÄ noudattaa AINA ja JOKA pentueessa vai ETUPÄÄSSÄ jalostustoimikunnan harkinnan mukaan?

Miksi jalostustoimikunta ei perustele tehtyjä muutoksia, nyt kirjoituksessa ne olisi hyvin voinut ottaa esille? Mikä on ollut syynä, että näyttelytulosvaatimus on pudotettu tasolle H ja mukaan on otettu jopa koiria (X-luokka), jotka koiranäyttelyissä saisivat hylätyn. Useassa yhteydessä korostetaan tollerin alkuperäistä käyttötarkoitusta ja miten se tulee säilyttää, miksi ulkomuodon osalta ollaan menossa aivan toiseen suuntaan? Onneksi tätä H-arvoisen näyttelytuloksen saanutta koiraa ei kuitenkaan saa pentuvälityskriteerien mukaisesti pentuvälityslistalle.

Kirjoituksessa todetaan, että vakavien sairauksien osalta toivotaan, että niistä ilmoitetaan. Todetaan myös, että julkisena tieto olisi kaikkien kasvattajien ja pennunostajien hyödynnettävissä. MIKSI ei samalla lopeteta mahdollisuutta antaa tieto vain jalostustoimikunnan käyttöön? Miksi tiedon pitäisi olla vain jalostustoimikunnalla? En näe tähän mitään muuta syytä, kuin sen, että kasvattajalla on tätä kautta mahdollisuus "painostaa" koiran omistajaa tekemään ilmoituksen vain jalostustoimikunnalle. Näin kasvattaja on täyttänyt yhdistyksen periaatteen, mutta samalla suojelee omaa "mainettaan". Tuskin koiran omistajalle on suurtakaan merkitystä minne hän ilmoituksen tekee.

Kirjoitus ei selkiyttänyt mitenkään nettisivujen sekavuutta. Edelleen vaatimuksia ja toiveita löytyy kolmesta eri kohdasta, eivätkä ne vastaa toisiaan. Nyt lehdessä mainituista vaatimuksista puuttuu olennaisia kohtia. Miksi ei ole vaatimuksia CEA-tutkimuksista, miksi ei ole mainittu kahden distichiasis-sairaan koiran yhdistämistä, missä vaatimus nartun alle 8 vuoden iästä, missä vaatimukset jälkeläisnäytöstä?

Suurin puute on kuitenkin luonneominaisuudet. Ymmärtäisin, jos luonteen mittaaminen olisi erityisen hankalaa, että vaatimuksia ei esitettäisi. Nyt kun luonnetestejä ja MH-kuvauksia kuitenkin järjestetään eri puolella suomea, ne eivät maksa kovinkaan paljon, niitä varten ei tarvitse edes harjoitella, eikä tilaisuuksissa koiran viejältäkään vaadita mitään, kannattaisi ne ehdottomasti ottaa mukaan vaatimuksiin. Nyt pennunostajalla luonteen arviointi jää ehkä vain yhden kasvattajan luona käynnin varaan ja mahdollisesti sekin tapahtuu vasta pentueen syntymisen jälkeen, joten paljon se ei emän luonteesta kerro, kun se siellä pentulaatikossa makaa. Isää ei todennäköisesti nähdä ollenkaan. Eikä käynti kasvattajan luona anna mahdollisuutta nähdä koiran käyttäytymistä eri tilanteissa, kuten uhkaavassa tilanteessa tai yllättävien voimakkaiden äänien kuuluessa, nämä näkyvät luonnetesteissä.

Laitan tähän esimerkin pahimmista tuloksista millaisen koiran yhdistys hyväksyy sitoumuskasvattajalta jalostukseen:

  • EI MITÄÄN LUONNETESTEJÄ
  • C/C-lonkat (yhdistelmän indeksi esim. 101 ja uros B/B lonkat)
  • 1/1 kyynärät (uroksella 0/0)
  • 1 lähisukulainen autoimmuunisairas (tätä tietoa et välttämättä näe mistään)
  • koiralle ei yhtään näyttelytulosta virallisista näyttelyistä
  • molemmilla on distichiasis-silmäsairaus
  • molemmat ovat CEA-sairaita
  • Selkä ja polvet testaamatta
  • DE, JADD, CP1 testaamatta
  • nartun edelliset pentueet tutkimatta, ei jälkeläisnäyttöä
  • ei tuloksia mistään lajeista 

Valitettavinta tässä esimerkissä on se, että yhdistys/jalostustoimikunta pystyisi tilanteen muuttamaan hyvinkin nopeasti, vain halu näyttää puuttuvan. Samalla voisi "korjata" pentuvälityslistoilla olevat tulokset, siellä on tällä hetkellä melko huvittava yhdistelmä, jolla on tuloksina nartulla NOU 0, isä MEJÄ AVO 0 ja NOU 0. Nämä eivät siis ole tuloksia vaan hylättyjä ;-) Samaa "huijaamista" harrastetaan monilla kotisivuillakin, esimerkiksi lievä distichiasis voidaan ilmoittaa: "silmät ok (joitakin ylimääräisiä ripsiä)". Ei ne silmät ole silloin ok, vaan niissä on distichiasis (lievä).

 

NETTISIVUSTOJA (15.12.)

Monilta ihmisiltä löytyy kotisivuja ja blogeja. Usealla kotisivulla on hyvää informaatiota omasta koiraharrastamisesta ja blogeissa hyviä kertomuksia päivien tapahtumista. Mikä useimmilta sivuilta (erityisesti blogeista) kuitenkin puuttuu? Itsensä esittely! Sivuston otsikkona on useimmiten koirien lempinimet ja kuten tiedämme samannimisiä koiria on paljon. Varmasti lukijoita kiinnostaisi, kuka sivustolle kirjoittaa ja mistä koirista (myös viralliset nimet). Yhteystiedot antamalla, pääset kenties keskustelemaan toisen harrastajan kanssa yhteisistä iloista/ongelmista jne. Kenties joku ajattelee, että kyllähän meidän koirat kaikki tuntee, niin varmaan lähipiiri tunteekin ja jos sivustosi on tarkoitettu vain heille, sitten ymmärrän, ettei infoa ole annettu. Itse koen sivustomme infona erityisesti uusille koiraharrastajille ja siitä syystä sivullamme on myös yhteystiedot, jos jostain asiasta haluaa lisätietoa. Kiitettävästi niitä yhteydenottaja onkin ollut ja lisää saa tullakin.

Tulevien pentuiden osalta, toivoisi myös kasvattajien sivuilla olevan selkeästi kerrottuna mikä yhdistelmä on saamassa tai suunnitteilla seuraavalle pentueelle. Näissä näyttää usealla olevan vain koirien lempinimet ja selkeät linkit koiranet-järjestelmään puuttuvat. Valitettavasti löytyy myös sitoumuskasvattajia, joilla ei edes omaa kotisivua ole. Selkeintä olisi kertoa sivuillaan yhdistelmän koirat (myös viralliset nimet), terveystulokset tai ainakin suora linkki koiranet-järjestelmään, mistä tiedot voi saada. Kaikki lisätieto, kuten harrastukset, on varmasti pennunostajille mieleistä.

Ihmettelen myös miksi osa sivustoista on vain englannin kielellä, vaikka suurin osa suomalaisista englannin nykyään melko hyvin hallitseekin. Koiraharrastus on täynnä lyhenteitä, itse olen pyrkinyt kirjoittamaan lyhenteet myös selkokielisenä. Kokemuksesta tiedän, että vain aktiivisimmat näyttelyharrastajat ymmärtävät esimerkiksi mitä tarkoittaa: juk 1 eri sa pn4 ROP- juniori BIS- 4 juniori. Esimerkki oli ihan meidän omilta sivuiltamme, mutta sivuiltamme löytyy myös lyhenteet selväkielisenä www.novascotiannoutaja.fi/harrastukset/koiranaeyttelyt/

Yhdistyksen sivuilla (tollerit.fi) toivoisin pentuvälityksessä olevien ilmoitusten selkeyttämistä. Vaadittavat terveys- ja muut tulokset tulisi olla kaikki omana kohtanaan. Erityisen tärkeänä pitäisin ilmoitusta luonteen osalta, onko luonnetesti tai MH-kuvaus suoritettuna, ei pelkästään tekstissä, vaan kohta johon laitetaan suoritus tai sen puuttuminen. Ilmoituksessa tulisi olla myös tieto autoimmuunitaudeista, epilepsiasta tai muusta vakavasta perinnöllisestä sairaudesta lähisukulaisten osalta, tämä tietohan on EDELLEEN osittain vain jalostustoimikunnan tiedossa. Kohdassa mainittaisiin "ei sairauksia lähisukulaisilla" tai "1 lähisukulainen sairastaa (ja tauti)", useamman sairastaessa ilmoitusta ei listoille saa. Yhdistyksen uusissa vaatimuksissa sitoumuskasvattajalle ei enää ole mainittuna silmäsairauksista CEA ja distichiasis, toivottavasti nämä kuitenkin pentuilmoituksissa säilyvät. Uudet geenitestit tulisi ilmoituksiin lisätä erillisenä kohtana, sinne voisi sitten koiran osalta laittaa käytetyt testit (esim. DE/JADD/DM). Tuskin monikaan huomaa näiden tietojen puuttumista, mutta jos ilmoituksessa on oma kohta kullakin tiedolla, se on silloin selkeämmin kaikkien nähtävillä. Koiranetin kautta jokaisen pentua harkitsevan tulee tarkistaa vielä nartun aikaisemmat pentueet ja erityisesti niiden terveystulokset. Jälkeläisnäyttö antaa aina lisää varmuutta siitä, mitä yhdistelmät periyttävät.

Eniten ihmettelen miksi pentuvälitys-sivulle on hyväksytty muut tulokset kohtaan: MEJÄ AVO 0 ja NOME-B ALO 0, eihän nämä ole mitään tuloksia vaan hylättyjä.

 

NÄYTTELYISTÄ (30.11.)

Näyttelyt ovat arvostelulaji ja siitä(kin) johtuen tuloksista löytyy aina keskusteltavaa myös jälkikäteen. Tuomarin päätökseen on tyytyminen, mutta ei se tarkoita sitä, ettei siitä saa olla eri mieltä. Mielestäni näyttelyissä annetaan selkeästi vääriä arvosteluja, eikä keskinäinen järjestys ole aina perusteltua, kuten alla olevassa esimerkissä:
Koirien tulokset ennen kyseistä näyttelyä
Paras Narttu (PN1), 29 näyttelyä:
- ei näyttelyvalioita
- ei titteleitä
- 2 x VET VSP (VETeraanien Vastakkaisen Sukupuolen Paras)
- 1 x SERTI
- 2 x ERI SA (ERInomainen, Sertifikaatin Arvoinen)
- 6 x ERI
- 15 x EH (Erittäin Hyvä)
- 4 x H (Hyvä)
- 2 x T (Tyydyttävä)
Voitti esimerkiksi seuraavat koirat
PN2, 22 näyttelyä suomessa:
- Latvian muotovalio
- Valko-Venäjän muotovalio
- useita muita titteleitä
- 3 x VSP
- 11 x SERTI
- 15 x ERI SA
PN3, 62 näyttelyä suomessa
- Kansainvälinen muotovalio
- Viron muotovalio
- Latvian muotovalio
- Valko-Venäjän muotovalio
- useita muita titteleitä
- 5 x ROP (ROtunsa Paras)
- 7 x VSP
- 16 x SERTI
- 43 x ERI SA

Ykköseksi sijoitettu koira on vanhemmalla iällä, joten kyse ei ole mistään kehittyvästä lupaavasta nuorukaisesta. Näyttää siltä, useammankin näyttelyn perusteella, että osalla tuomareista on suuri halu löytää se PN1 (Paras Narttu) tai PU1 (Paras Uros) jostain muusta luokasta, kuin valioluokasta. Tietenkin se on aina mahdollista ja näyttäviä koiria löytyy myös muista luokista. Silloin toivoisi kuitenkin, että koiran aikaisemmat tulokset näyttelyistä tukisivat tätä sijoitusta. Mielestäni arviointi tulee tehdä verraten koiria toisiinsa luokasta riippumatta, mutta ei kuitenkaan hyvittäen esimerkiksi veteraaniluokassa hyvässä kunnossa olevaa koiraa.

Näyttelyssä oli jälleen mielenkiintoista seurata eri esittämistapoja. Muutamalla kasvattajalla on tullut tollerille "uusi" esittämistapa, jossa häntää pidetään käsin ylhäällä. Olen nähnyt erään tuomarin kehässä näpäyttävän tällaista esittäjää käsille ja kertoen samalla, ettei tämä ole tapa, miten tolleria esitetään. Itse en sen enempää ota kantaa, onko tämä oikein vai väärin, itsestäni näyttää vähän hassulta. Meiltä tämä sama ei kyllä muutenkaan onnistuisi, kun esitämme omat koiramme metrin päästä (mikäli mahdollista) edestä vapaana. Myös koiran vierellä kyykyssä oleminen ja koiran jalkojen siirtäminen 3 milliä suuntaansa huvittaa, mutta ehkä joillekin tuomareille tämä antaa esittäjästä ammattimaisemman kuvan, tiedä sitä? Tätäkään ei itse tarvitse yrittää, kun pelkästään tähän asentoon meneminen aiheuttaa polvissa liikaa kipua ;-) Mitä vähiten toivoisi näkevän, on viimeisessä näyttelyssä erään esittäjän tapa "hirttää" koira pannalla siten, ettei se pääse liikkumaan.

Muutamia ei-toivottavia "sattumuksia" on myös tapahtunut joidenkin koirien esittämisen aikana. Olen nähnyt tilanteen, missä kehän laidalla vinkulelua vingutettiin muutamankin kerran "sattumalta" juuri silloin kuin koira ohitti kyseisen kohdan. Viimeksi henkilö aivan kehän laidalla hakkasi reittään voimakkaasti, esitettävän koiran ollessa kohdalla. En oikein usko, että sitä likaa käsiin oli tullut niin paljon, että moiset toimenpiteet olivat tarpeellisia. Eräs esittäjä meni oman koiransa kanssa odottamaan vuoroaan juurikin siihen kääntöpaikkaan, missä koirat kävivät kääntymässä ja oma koira oli kehän puolella. Tästä kylläkin kehäsihteeri kävi huomauttamassa ja henkilö siirtyi toiseen kohtaan. Viimeisessä näyttelyssä, viereisessä kehässä, vanhempi mieshenkilö vingutti lelua todella voimakkaasti, kun kasvattajaryhmästä haluttiin kuvia arvostelun jälkeen ja koirien katseet kameran suuntaan. Vingutus jatkui todella pitkään, loppuen siihen että meidän kehämme kehäsihteeri kävi asiasta huomauttamassa.

JÄLLEEN ERIAUTOMAATTI (23.11.)

Jyväskylän kansainvälinen näyttely ja tuomarina sunnuntaina Rui Oliveira. Kehässä 30 tolleria, jotka kaikki saivat arvostelun ERInomainen. Jälleen saimme nähdä, että näitä ERIautomaatteja riittää ja tälläkin kertaa kyseessä oli ulkomainen tuomari. Jako koirien välilä tehtiin siis ainoastaan SA:ta jakamalla ja sitten tietenkin luokkasijoitusten perusteella. Nyt kun sitoumuskasvattajien kriteerien näyttelyarvostelua pudotettiin arvosteluun H (Hyvä), jokainen voi ihmetellä, millaisen koiran täytyisi olla, että Rui Oliveiralta koira olisi saanut arvosteluksi niinkin Huonon arvosanan kuin H ;-) Kun katsoo lauantain tuomarin Wonisch Gunter arvosteluja, siellä käytettiin arvosanoja H (hyvä) EH (Erittäin Hyvä) ja ERI (ERInomainen). Mutta niin vaan se lauantaina tältä tuomarilta saatu H muuttui yhdessä yössä ERInomaiseksi. Tämäntyyppinen arvostelu valitettavasti vähentää niiden oikeasti ERInomaisten koirien arvoa.

PENNUN VALINTA (19.11.)

Olemme kritisoineet paljonkin kasvatukseen liittyviä asioita ja yksi niistä on ollut pennun valinta. Tein alle taulukon, jota voi käyttää pentueiden pisteytyksessä apuna. TIEDÄN, ettei kasvatus, jalostaminen, pennun valinta ole vain tuloksien katsomista ja pisteiden laskemista, mutta se voi olla siinä hyvänä apuna. Taulukon alla on kenties se TÄRKEIN pistepotti 100 pistettä, joka saadaan kaikesta informaatiosta kasvattajan suhteen. Muutaman kohdan olen sinnekin laittanut esimerkkinä, mitä asioita kasvattajan luona tulee tarkastella.

Muistetaan että tulevaan pentueeseen 50% perimästä tuo myös se uros, joten kannattaa sitä varten vähän muokata tätä taulukkoa ja tehdä urokselle oma pisteytys. Jokaisen kannattaa myös painottaa pisteytystä omien toiveiden mukaisesti. Mikäli et ole kiinnostunut käytännön metsästyksestä, etkä ole ajatellutkaan taipumuskokeeseen osallistumista, jätä kyseinen kohta pois. Jos taas näyttelyt ovat kiinnostuksesi kohde, pyri etsimään vanhemmat, joilla on näyttelyistä useita ERI (ERInomainen) SA (Sertifikaatin Arvoinen) arvioita. Sitoumuskasvattajalta vaadittava H:n (Hyvä) arvoinen tulos on tunnetusti näyttelypiireissä yhtä kuin Huono.

MUISTA KUITENKIN, yksikään tulos, agissa, näyttelyssä... ei takaa sitä, että sinun tuleva pentusi on vähintään yhtä hyvä siinä lajissa. Pennun tulevat ominaisuudet ovat ison perimän summa ja siinä on aina myös sattumalla sormensa pelissä. Kuitenkin oikeilla valinnoilla voit nostaa sitä mahdollisuutta siihen suuntaan mitä olet hakemassa. Mikäli valitset taulukossa olevia kohtia, joissa lukee HYLKÄÄ, otat päinvastoin isomman riskin siitä, että pennulla joskus tulee ongelmia kyseisen ominaisuuden/rakenteen suhteen.

Mikäli taulukon asiat eivät ole sinulle tuttuja, voit kääntyä meidän puoleemme ja opastamme asioiden suhteen. Toivon (ja uskon) että myös muut kasvattajat ja tollerien harrastajat ymmärtävät näiden asioiden tärkeyden ja ovat valmiita avoimesti näistä asioista kertomaan.

  TULOS PISTEET
TERVEYS    
Lonkkanivel A ja B -lonkkien yhdistelmät 15
  B-lonkat molemmilla 5
  C 0
  D tai huonompi HYLKÄÄ
Lonkkaindeksi Yhdistelmän indeksi yli 110% 10
  Yhdistelmän indeksi 100-110% 5
  Yhdistelmän indeksi alle 90% HYLKÄÄ
  Narttu/Uros oma indeksi alle 80% HYLKÄÄ
  Toisella C, indeksi alle 105% HYLKÄÄ
Kyynär Terveet (0) 10
  Toisella 1, toisella terve 0
  Molemmilla 1 HYLKÄÄ
PRA A ja B -tulosten yhdistelmät 10
  Molemmilla B HYLKÄÄ
  B tai huonompi HYLKÄÄ
CEA A ja B -tulosten yhdistelmät 10
  Molemmilla B HYLKÄÄ
  B tai huonompi HYLKÄÄ
Silmät, Distichiasis Molemmilla terve 10
  Terve/Lievä Distichiasis 10
  Distichiasis/Distichiasis HYLKÄÄ
Autoimmuuni Ei sairaita lähisukulaisia 10
  1 sairas lähisukulainen 0
  2 tai enemmän sairaita HYLKÄÄ
Selkä Terve 5
Polvet Terve 5
DE Terve 5
  Terve ja kantaja 5
JADD Terve 5
  Terve ja kantaja 5
CP1 Terve 5
  Terve ja kantaja 5
LUONNE JA ULKOMUOTO    
Testit MH tai luonnetesti  30 
Näyttelyt Kansainvälinen valio 20 
  ROP/VSP 15
  ERI SA 10
MONIMUOTOISUUS    
Sukusiitosaste, 6:ssa polvessa Alle 1 10
  1-2 5
  2-6,25 0
  Yli 6,25 HYLKÄÄ
JÄLKELÄISNÄYTTÖ    
Nartun lähisuku väh 50% tarkistettu yli 80% A/B-lonkk ja 0/0 kyynär 10
  60-80% 0
  alle 60% HYLKÄÄ
Ensimmäinen pentue väh 50% tarkistettu yli 80% A/B-lonkk ja 0/0 kyynär 10
  60-80% 0
  alle 60% HYLKÄÄ
KÄYTTÖOMINAISUUDET    
Taipparit Läpäisty 25
Agi, mejä, toko ja muut lajit Valio 20/laji
  Tulos 10/laji
MUUTA    
Ikä Narttu yli 8 vuotta HYLKÄÄ
  Yli 6 vuotta, ei eläinlääkäritarkastusta HYLKÄÄ

 

Loppuun lisään vielä 100 pistettä, jotka tulisi antaa kasvattajan luona käynnin jälkeen. Siellä tulee huomioida ainakin; kasvatusolosuhteet, emän luonne/käytös (jos mahdollista myös uros), koirat harrastuksissa, lauman käytös (mikäli useampi koira), kasvattajan tarjonta (kuvat, videot, pentupaketti, info...). Muista kuitenkin, et ole valitsemassa kasvattajasta itsellesi uutta sydänystävää vaan etsimässä koiraa, toivottavasti lähes 15 vuoden yhteiselle taipaleelle !

 

 

KUIN SIPILÄN HALLITUS ;-) (17.11.)

Nyt näyttää yhdistyksen toiminta ajautuneen ihan samoille linjoille Sipilän hallituksen kanssa, riittävästi kun tietyt tahot asioita kritisoivat, niin muutellaan vielä kerran ;-) Jokohan tämän muutoksen jälkeen sitoumuskasvattajiin mahtuu sellaiset kasvattajat, joilla äänivaltaa yhdistyksessä riittää…. Samalla yhdistys toteaa, että muutos tehtiin siitäkin syystä, "jotta vaatimukset ja jalostussuositukset olisivat mahdollisimman selkeät, jalostustoimikunta ja Novascotiannoutajat ry:n hallitus on päättänyt muuttaa ja selkeyttää annettuja ohjeita."

Eihän tämä vaikuta selvältä alkuunkaan. Nyt samoja asioita löytyy kolmesta eri kohtaa, eivätkä ne kaikilta osin vastaa toisiaan. "Pentuvälitys - Kasvattajat" kohdassa sitoumuskasvattajien vaatimuksia muutettiin. Sitten on sivusto "Jalostus ja terveys - toimintaperiaatteet", jossa on lueteltu jalostustoimikunnan toimintaperiaatteet. Vielä kolmannessa sivustossa "Pentuvälitys - Pentuvälityskriteerit" on käsitelty samoja asioita. Miksi tarvitaan kolme sivustoa? Ilmeisesti siksi, että sivustoilla on vähän eri vaatimuksia ja tätä kautta ei ainakaan kukaan ole selvillä mitä loppujen lopuksi kasvattajalta halutaan tai vaaditaan.

Jalostustoimikunnalla on toiminnassaan tietyt periaatteet, joita ei sitten kaikilta osin vaaditakaan sitoumuskasvattajilta. Mihin on unohtunut vaatimus sitoumuskasvattajien CEA-tutkimuksista, kun se jalostustoimikunnan sivulta löytyy? Missä on suositus, ettei kahta distichiasis-sairasta koiraa yhdistetä? Miksi sitoumuskasvattajien vaatimuksiin ei ole otettu mitään koiran luonneominaisuuksia, tämä on mielestäni iso puute. Nyt kun kuitenkin luonnetta mittaavia testejä on paljon olemassa, eikä niiden läpäisy vaadi kuin terveen koiran. Testi osoittaa samalla koiran arkuuden tai aggressiivisuuden, nyt tällainen yhdistelmä hyväksytään ja kasvattaja säilyy sitoumuskasvattajana. Kuten jalostustoimikunnan toimintaperiaatteissa lukee suosituksena: "Koira on mh-kuvattu, luonnetestattu tai sen luonne on muutoin osoitettu soveltuvaksi jalostukseen". Haluan mainita tähän myös käyttöominaisuudet, sillä pidän niitä tärkeinä ja itsellämmekin on tavoitteen niiden läpäisy. Jos tämä kohta otetaan mukaan karsimaan, putoaa sitoumuskasvattajien määrä liian pieneksi, sillä esimerkiksi taipparien läpäisyyn ei riitä pelkkä käyttöominaisuudet omaava koira, vaan se vaatii myös paljon harjoittelua. Luonnetestit pudottavat jalostuksesta vain henkisesti epävarmat koirat.

Miksi ihmeessä näyttelyvaatimus on pudotettu H:n (Hyvä) tasolle, kun aikaisemmin se oli vielä EH (Erittäin Hyvä)? Kuten olen monessa aikaisemmassa kirjoituksessa todennut, olen käytännössä nähnyt, miten moni ulkomuodollisesti hyvin vähän tolleria muistuttava on saanut jopa sen EH:n. Nyt seulasta menee ulkomuodollisesti todella rumia (ulkomuotovaatimuksia katsottaessa) tollereita jalostukseen ja ulkopuoliset katsovat kasvattajan kuuluvan sitoumuskasvattajiin, joten kyllä hän on oikealla tiellä kasvatuksen suhteen. Sitten vielä sitoumuskasvattajien joukkoon otetaan X-luokassa kisaavat eli koirat, joilla on ulkomuodollisesti olemassa jokin vika, että norminäyttelyssä ne hylättäisiin. Ne ovat varmasti ihan yhtä hyviä tollereita, mutta jalostamiseen ja vielä sitoumuskasvattajana niitä ei tulisi ottaa. Ilmeisesti tämä ulkomuotokriteeri on tollereiden osalta jäämässä taka-alalle ja kohta sitten herätään tilanteeseen, että meillä onkin ne käyttö- ja näyttelylinjaiset tollerit, kuten jo osittain on käynytkin. Miksi molempia ei voida pitää korkealla tasolla?

Edelleen nartun ikävaatimuksena olisi pitänyt olla 8 vuotta. Yli 6 vuotiaasta ensisynnyttäjästä olisin pitänyt vaatimuksena eläinlääkärin todistuksen nartun kunnosta. Toiseksi isoin puute listalla on, luonnevaatimuksien jälkeen, jälkeläisnäyttö. Useat kasvattajat kuuluttavat jalostusperiaatteissaan miten he jalostuksessaan haluavat erityisesti hyväluonteisia, terveitä koiria. Sitten kun katsoo todellisuuden, luonnetestit tai vastaavat ovat tekemättä ja suurin osa pentueista on terveystutkimatta vielä 2 vuoden iässä. Usein myös teetetään seuraavia pentueita, ennen kuin on nähty edellisen pentueen terveystulokset eli jälkeläisnäyttö.

Edelleen ristiriitoja syntyy tämän kolmannen sivuston eli pentuvälityskriteerien osalta. Kasvattaja voi olla edelleen sitoumuskasvattaja, mutta ei saa pentuetta välitykseen. Näin esimerkiksi; a) nartun toinen pentue, jolla on edelliseen väliä 11 kuukautta b) ensimmäisen pentue 7-vuotiaalla nartulla c) pentue H-arvostelun saaneella nartulla. Näissä esimerkeissä et saa pentuetta pentuvälitykseen, mutta olet edelleen sitoumuskasvattaja.

Olisikohan hallituksen ja jalostustoimikunnan syytä istua alas ja miettiä nämä kriteerit vielä kerran uudelleen. Mielestäni olisi järkevintä poistaa päällekkäiset sivustot ja laatia vain yksi lista, jossa on terveys, luonne, ikä yms kerrottu. Siinä mukana tulisi ehdottomasti olla luonne sekä jälkeläisnäyttö, mitä ei nyt sitoumuskasvattajalta vaadita. Voin vain kuvitella, miten sekavalta tämä vaikuttaa uuden aloittavan kasvattajan näkökulmasta ja miten tämänkin johdosta voidaan päätyä vääriin ratkaisuihin omassa kasvatuksessaan.

Mikäli jokin fakta kirjoituksestani ei enää ensi viikolla pidä paikkaansa, on "Sipilät" jälleen kokoontuneet ja tehneet muutoksia… tänään näin ja mitähän huomenna ;-)

 

TIEDON LÄHTEET (8.11)

Murinassa otetaan kantaa ja kritisoidaan kasvattajia, kenneleitä, pentueita ja tapahtumia koiraharrastamiseen liittyen. Joskus saan lukea siitä, ettei vastapuoli pysty antamaan vastinetta tai kommentoimaan kirjoitustani. En ole halunnut murinasta mitään eipäs-juupas keskustelua, kuten monesta Facebook keskusteluryhmästä on sellainen muodostunut. Jotta murinasta ei kuitenkaan jää yksipuoleinen kuva koiraharrastamisesta, niin kehotan kaikkia kirjoituksiani lukevia tutustumaan muihinkin sivustoihin. Hyvä lähtökohta on rotuyhdistyksen sivusto www.tollerit.fi ja sitä kautta vaikkapa sitoumuskasvattajien omat sivustot. Valitettavasti kaikilla ei ole sitäkään kautta omaa kattavaa koirasivustoa omasta toiminnastaan tarjota. Toinen hyvä linkki useasta eri tolleri-sivustosta on www.mytoller.net , josta voi myös havaita, kuinka suosittuja meidän sivustomme ovat.

Tarjoan myös pari sivustoa, joista voi lukea kirjoituksia, jotka saattavat liittyä aikaisempiin kirjoituksiin. Siellä vastapuoli tarjoaa oman näkemyksensä asioista ja olen sitä mieltä että Teidän on hyvä tutustua myös niihin. Tutustu siis sivustoihin http://redsoxstollers.weebly.com ja http://grezagords.vuodatus.net jotta asioista ei jää vain yksiulotteinen, minun kirjoittama kuva. Erästä "tolleri-harrastajaa" olen myös sivuillani kritisoinut ja mielelläni hänen tollerisivustonsa myös tänne liittäisin, mutta kun hänellä itsellään ei ole yhtään tolleria, mielipiteitä hänellä kyllä tollereihin riittää. En ole aikaisemmin julkaissut kenneleitä, koiranomistajia tai koiria omilla nimillään, onko siihen tarvetta..... se on harkinnassa.....

Tarjoan samalla pari muuta sivustoa, joita olen ilolla katsonut. Kun puhutaan rodunomaisesta harrastamisesta, loistavaa tulosta tekee kenneli: http://www.siipiveikon.net 56 pentua, joista taipumuskokeen hyväksyttävästi on suorittanut 33, prosentin ollessa 59%. Haluan kuitenkin korostaa, että tolleri on laji, jolla voidaan harrastaa myös paljon muuta. Terveystarkastuksista voi mainita kennelin http://www.tollerbay.fi ,jossa tarkastettuja jälkeläisiä on lonkissa jopa 71/87 jälkeläisistä eli 82%. Kehotan siis pentua harkitsevia tutustumaan eri lähteisiin ja tekemään vertailua, olemaan kriittisiä tiedon lähteestä ja mikä tärkeintä tutustumaan koiriin ja kasvattajiin ihan paikan päällä.

Mainitsin muutamia sivustoja ja kasvattajia. En kuitenkaan tule suosimaan tai syrjimään yhtään kasvattajaa tai pentuetta, tulen (kuten aiemmin) ottamaan kantaa epäkohtiin silloin kun on tarvetta ;-)

 

JALOSTAMISEN PERIAATE (3.11.)

Kommentoin vielä yhtä tämän kasvattajan jalostamisen periaatetta: "Useammin päästään parempaa tulokseen käyttäen keskiverto koiraa kun huippumenestynyttä sillä aika vaikeahan on jalostuksessa pistää paremmaksi sillä itse miellän jalostuksen onnistuneeksi jos saadaan aikaiseksi paranneltuversio isästä ja emästä." Kannattanee siis hommata keskiarvoa huonompia yksilöitä, laittaa ne yhteen ja toivoa parempaa tulosta. Sillähän ei ole merkitystä onko tulevat yksilöt keskiarvon alapuolella, kunhan tulos on vaan edellistä parempaa. Millähän logiikalla päästään keskiverto koiralla useammin parempaan tulokseen kuin huippumenestyjällä? Meidän kasvattaminen Minkulla taitaisi tällä periaatteella jäädä tekemättä, koska esimerkiksi terveystulokset ovat tällä hetkellä parasta mahdollista ja siitähän ei voi paremmaksi laittaa, onneksi me emme jaa tätä periaatetta ;-)

FAKTAT TISKIIN (2.11.)

Kuten olen useaan kertaan kirjoittanut, murina on tuomassa epäkohtia esiin ja erityisesti lisäämässä keskustelua koiraharrastamiseen liittyen. Olen tässä jälleen onnistunut, sen näkee kävijämääristä sekä vastauksista/kirjoituksista netin muilla palstoilla. Murinat ei ole mikään keskustelupalsta, vaan siellä kirjoitetaan faktaa sekä kirjoittajan mielipiteitä. Pyrin samalla antamaan tietoa myös taustoista sekä siitä, mistä fakta on peräisin. Vastaavia tietoja ei mistään muualta löydy.

Koirien terveystarkastuksien tekemättä jättämistä perustellaan usein sillä, ettei koiran ostaneita voi tarkastuksiin pakottaa. Kannattaa muistaa, että koiran terveystutkimukset eivät ole vain kasvattajaa varten, vaan antavat koiran omistajalle varmuuden, vaikka niiden lonkkien ja kyynäreiden osalta, että koiran kanssa on turvallista harrastaa vaikkapa agilityä. Ongelmien ilmetessä voidaan ne huomioida esimerkiksi ravinnossa ja harrastamisessa. Toivon mukaan yksikään tolleri ei jää pelkäksi kotikoiraksi, jonka kanssa tehdään pelkkiä lenkkejä, siihen rotua ei ole tarkoitettu, eikä mielestäni mitään muutakaan koiraa.

Jatketaan vielä vähän kirjoittelua tästä aiemmasta yhdistelmästä. Mielestäni valittu yhdistelmä olisi hyvä perustella omilla sivuillaan jo valinnan jälkeen. Nyt asia huomioidaan, kun siitä sivullemme kirjoitin. En minä sitä perustelua tarvitse, vaan ne tulevat pennun ostajat. Olen tietysti tyytyväinen, että juurikin kirjoitukseni saa kertomaan ne asiat yhdistelmästä, jotka siellä olisi jo pitänyt olla. Kyllähän se ensimmäinenkin lonkkatulos (D) on ihan virallinen, mutta jälkimmäinen on voimassa oleva.

Nyt kun tästä yhdistelmästä lähdettiin kirjoittamaan, otan toisen huolestuttavan piirteen jälkeläisten osalta ja erityisesti kasvattajan A (uroksen puolelta) arvomaailmasta. Yhdistelmän uros otettiin uroksen omistajan kirjoituksen mukaisesti tuomaan väriä yhdistelmään. Jokainen voi todeta kuvien perusteella nartun (ja lähisuvun) olevan melkoisen vaaleaa väritykseltään, joten tämä asia oli hyvä huomioida. Tämän uroksen suvussa kuitenkin on buff-värigeeniä, joten saattaahan se tuoda yhdistelmään väriä, ei kylläkään sitä toivottavaa. Uroksen omistaja (kasvattaja A) itse toteaa, että uros saattaa hyvinkin tai todennäköisesti kantaa tuota geeniä, sillä sillä on kaksi sisarusta jotka ovat buff-koiria. Edelleen hänen sivuillaan toivotaan, että pentueen koirat tulisi myös viedä vähintään kertaalleen viralliseen näyttelyyn. Mikäli pentueeseen tulee pahvin värisiä koiria, tulee nämä näyttelyssä hylätä. Mielenkiintoista nähdä miten menetellään nyt tällä kasvattajalla sijoituksessa olevan koiran kanssa, jolla on kuvauksen mukaisesti: "Pää, joka tosin on ainakin toistaiseksi varsin erikoisen värinen." Jokohan se testattaisiin buff-värigeenin osalta?

Sivuilla kerrotaan myös geenitestien käyttämisestä jalostamisen apuna, pelkkä kirjoittaminen ei kylläkään riitä. Kyseisen buff-geenin testaaminen on todella vaivatonta, posken sisäpinnalta harjalla solunäyte jonka voi ottaa itse, eikä testin hintakaan ole kuin jokusen  kympin. Kasvattaja A ei kuitenkaan halua tätä testiä tehdä, miksi ei? Kasvattaja näyttää unohtaneen ulkonäkökriteerin tollerien kasvattamisesta, toivotaanhan sivuilla ettei tollerilta vaadittaisi sitä näyttelytulosta vaan koira muuten tarkastetaan ulkoisesti ja luonteen puolesta sopivaksi jalostukseen. Eiköhän, ainakin vielä, ulkomuototuomari ole se, joka sen ulkomuodon voi parhaiten todeta. Ja kun vielä pidetään mielessä, mikä on tollerin alkuperäinen ulkonäkötavoite- muistattaa kettua väritykseltään- niin ajatusmaailma pahvilaatikonvärisen koiran jalostamisesta ja näin vielä rodun parantamisesta? on erittäin kummallinen.

Olen samaa mieltä kirjoituksessa rodun monimuotoisuudesta. Ei missään nimessä pidä kasvatuksessa unohtaa esimerkiksi niitä B- lonkkaisia, itse en lähtisi kuitenkaan C- lonkkaista jalostamaan. Tämä kriteeri näyttää olevan useammallakin, pitkänkin linjan kasvattajalla. Ei pidä myöskään unohtaa geenitestattuja kantajia, kunhan yhdistelmässä toinen on terve. Mielestäni kasvattamisen pitäisi juurikin lähteä numeroista ja kirjaimista ja kuten kasvattaja A toteaa, sen osaa kuka vaan.

Jalostaminen kokonaisuudessaan on kompromisseja, eikä sitä täydellistä yhdistelmää (ilman mitään virheitä) olekaan. Kuitenkin asiasta tulee käydä keskustelua ja ostaja on sitten se, joka loppujen lopuksi valinnan tekee, toivottavasti hänellä on vain riittävästi tietoa ratkaisun tekemiseen. Edelleen luotan jalostustoimikuntaan, mikäli jalostuskriteereitä tiukennetaan, silloin kyseisen kohdan kanssa rodulla on ongelmia, joita näillä kriteereillä yritetään parantaa. Mielestäni on kasvattajalta vastuutonta kirjoittaa, että nämä kriteerien kiristämiset eivät ole pennunostajan eikä rodun etu. Mikäli yhdistelmä on "selvän näkemyksen tulos ja ollaan rohkeita", vaikka myönnetään, ettei yhdistelmä näytä papeilta katsottuna läheskään täydelliseltä, on valinnat tehty melkoisen omituiselta pohjalta.

MYYJÄ VAKUUTTAA (29.10.)

"Olemme ostaneet pennun, joka on eläinlääkärin tarkastama, se on pennun terveeksi todennut ja pennun myyjä on meidät vakuuttanut siitä että sukukin on tutkittua ja tervettä." Tämä lause tuntuu vakuuttavan valitettavan monen siitä, että pentu on terve. Vähän sama kuin olisi ostamassa käytettyä autoa ja myyjä vakuuttaa auton olevan täysin kunnossa. Kuinka moni ostaa auton tällä tavalla, enpä usko että monikaan. Suurin osa haluaa nähdä vähintään auton huoltohistorian, varmistua ajetuista kilometreistä, käydä koeajolla ja ehkäpä antaa auton vielä ulkopuolisen puolueettoman tahon tarkistettavaksi. Mikäli kaikki on kunnossa, vasta tämän jälkeen ollaan valmiita miettimään kauppoja.

Mitä tarkastuksia nämä tarkoittavat koiranpennun osalta? Lähtökohdaksi kannattaa ehdottomasti ottaa tollerin PEVISA-vaatimukset ja sen jälkeen tarkistaa rotuyhdistyksen jalostussuositukset. Oma tarkasteluni on osoittanut, että pentueen saaminen vuoden 2016 alusta rotuyhdistyksen pentuvälitykseen jää monelta saavuttamatta jälkeläisnäytön perusteella: "Suositus narttu: Vähintään puolet aikaisemmista pennuista on oltava lonkkakuvattu, kyynärkuvattu ja silmätarkastettu."

Kun katson vuoden 2016 suunnitelmissa olevia pentueita, sieltä löytyy esimerkiksi yhdistelmä, jossa tuodaan ensimmäisenä esille, että toinen vanhemmista on C-lonkkainen, mutta yhdistelmä ylittää vaadittavan indeksin 100. Kyseinen koira on alunperin tutkittu D-lonkkaiseksi, mutta on onneksi siitä tervehtynyt. Yhdistelmissä kannattaa tutustua lähisukulaisten terveystarkastuksiin ja niiden määrään. Tämän yhdistelmän vanhemmilla ei ole aikaisempia pentueita, joten tarkastelu kannattaa kohdistaa lähisukulaisiin. Nartun sisaruksista on tutkittu sen lisäksi vain 1/5 ja nartun emon pentueista kaikkiaan vain 4/17. Joten pelkkä vakuuttelu asioista ei aina anna täyttä kuvaa tilanteesta. Uroksen puolelta on tutkittu hyvin, tulokset eivät vain ole ihan parasta A-luokkaa (eikä ihan B:täkään) kaikkien osalta.

Olemme jo aiemmin saaneet kyselyitä ostajilta, jotka ovat tiettyä yhdistelmää miettineet. Mikäli haluat, ole meihin yhteydessä ja kerromme mitä asioita kannattaa yhdistelmän osalta huomioida. Korostan kuitenkin, että täysin virheettömiä yhdistelmiä ei ole, mutta jokainen voi sitten, tiedon karttuessa, päättää itselleen sen parhaimman yhdistelmän.

Lisäys 29.10: Meiltä saat miettimäsi yhdistelmän kaikki tiedot PEVISA-vaatimuksista sekä rotuyhdistyksen suosituksista, jokaisesta tiedosta kerromme lähteen mistä tieto on saatu. Ota siis yhteyttä !

MURINAT VAIKUTTAA :-) (8.10)

LOISTAVAA, yhdistyksen hallitus ja jalostustoimikunta on tehnyt muutamia merkittäviä muutoksia jalostamiseen liittyen. Kun luen murinaan tekemiäni kirjoituksia, voin tyytyväisenä todeta, että moni muutos on juurikin sen mukainen, mitä olen täällä esittänyt ja tältä osin uskon, että juurikin näillä kirjoituksilla on ollut merkitystä. Hienoa nähdä, että yhdistys suosittaa koiran sairastuessa esim. autoimmuunitautiin, julkaisemaan tiedot kaikkien nähtäville julkiselle listalle. Olisin kuitenkin toivonut, että koko "salainen" lista olisi poistettu ja ilmoitukset tehtäisiin VAIN julkiselle listalle. Merkittävää on myös uusien geenitestien (DE, DM, JADD) ottaminen jalostussuosituksiin.

Mikäli kasvattaja teettää pentueen, joka ei täytä yhdistyksen jalostusSUOSITUKSIA, poistetaan hänet kasvattajalistalta. Kasvattaja pysyy poissa listalta vähintään vuoden ajan. Toivottavasti kyseessä todellakin on jalostussuositukset, eikä vain vaatimukset. Toivoisin, että myös kasvattajan omistaman uroksen osalta olisi joitain vaatimuksia ja sanktioita. Ei ole vastuullista kasvattamista, mikäli urosta, joka ei täytä vaatimuksia esim lonkkaindeksien osalta, käytetään astutukseen. Kasvattajan omistaman uroksen osalta tulisi olla omat suositukset ja vaatimukset.

Mikäli suositus vaaditaan, kiinnittäisin huomiota viimeisimmissä kirjoituksissani mainittuun kohtaan pentueen terveystarkastuksista. Suositus on, että nartun aikaisemmista pennuista vähintään puolet tulee olla lonkka-, kyynärkuvattuja sekä silmätarkastettuja, ennen seuraavaa pentuetta. Moni kasvattajista ei tätä kohtaa täytä ja tälläkin hetkellä pentuvälityksessä on pentue, joka on tämän vastainen. Mielenkiinnolla jään seuraamaan miten tätä vuoden 2016 alusta alkaen noudatetaan.

Toinen mielenkiintoinen kohde on koiran luonne. Suosituksen mukaan koiran tulee olla mh-kuvattu, luonnetestattu tai sen luonne on muutoin osoitettu soveltuvaksi jalostukseen. Mielestäni koira, jonka mh-kuvaus on keskeytetty ei voi olla tämän suosituksen mukainen, eikä soveltuva jalostukseen. Tuleeko nyt kuitenkin listoille pentueita, joiden vanhemmat on todettu "jollain muulla tavalla?" soveltuvaksi jalostukseen, mikähän on tämä tapa ja kuka sen toteaa?

Valitettavasti edelleen jäi muitakin harkinnanvaraisia suosituksia, kuten koiran ulkomuoto. Vaatimuksena on yksi vähintään EH:n arvoinen näyttelytulos, vähintään 18kk iässä. Sitten se harkinnanvarainen kohta "tai jalostustoimikunnan muuten toteama rotutyypillisyys". Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten jalostustoimikunta tämän toteaa ja kuka siellä hoitaa näyttelytuomarin "virkaa". Toisaalta tähän voi todeta, että näitä (usein ulkomaalaisia) ERI-automaatteja näyttelytuomareissa riittää, joten eiköhän edes pieniltä osin tolleria muistuttava koiruus sen EH:n sieltä hyvinkin saa ;-)

Olen tyytyväinen muutoksiin, mutta halusin kuitenkin heti tuoda esiin, mitä ongelmia on edelleen olemassa ja mihin pennun ostajien tulisi kiinnittää huomiota.

 

TERVEYSTIEDOT JA JALOSTAMINEN (23.9.)

Olimme viikonloppuna "koirankasvatus tänään" -kurssilla ja siellä esitetty materiaali sai minut kirjoittamaan suuresta ongelmasta tollerien terveystilanteeseen ja jalostukseen liittyen. Jalostaminen on eläinkannan perinnöllisten ominaisuuksien parantamista valinnan keinoin. Pystyykö sitä valintaa aina toteuttamaan? Ominaisuudet periytyvät yhden tai useamman geenin sääteleminä ja kasvattajan on löydettävä koirat, joilla toivotunlaisia geenejä on. Miten löytää ne koirat? Työkaluina voi käyttää mm terveystuloksia, tilastotiedettä ja koirille määritettyjä indeksejä. Nämä tulokset on helppo löytää lonkkien, kyynärien, silmien osalta, koska niistä on paljon tutkimustulosta ja tollereilla ne kuuluvat PEVISA-ohjelmaan. Lonkkien BLUP-indeksi huomioi myös kaukaisempien sukulaisten tulokset ja siten tasoittaa ympäristötekijöiden vaikutuksia.

Laskin tollereista (lonkkatulokset) viime vuosina pentueita saaneiden, suurimpien kasvattajien, osalta viimeiset viisi pentuetta, jotka ovat täyttäneet 2 vuotta. Siinä vaiheessa olisi pentueen koirista pitänyt tehdä PEVISA-tutkimukset. Tilasto tutkimusten osalta on TODELLA huolestuttava. Kasvattaja A = 2/21 tutkittua koiraa, B = 16/37 tutkittua, C = 16/40, D = 14/37, E = 6/27, F = 12/33. Näistä vähiten huonoimman kasvattajan koirista on tutkittu 43%, huonoimmalla VAIN 9%. Mielestäni näiden suurimpien kasvattajien pitäisi olla esimerkkinä muille kasvattajille ja luulisi jo vuosien kokemuksen opettaneen, miten valitaan pennun ostaja siten, että testit tehdään ja ostaja voidaan niihin velvoittaa. Näiden kasvattajien tulokset ovat selvästi alle koko rodun tutkimusten keskiarvon. Pitäisikö huolestua? KYLLÄ ja asiaan pitäisi myös rotuyhdistyksen ja erityisesti jalostustoimikunnan puuttua! Miten voi näiden tulosten perusteella tehdä valintaa?

Valitettavasti vieläkin huonompi tilanne on autoimmuunisairauksien osalta. Kokemuksen perusteella voin sanoa, että sairastuneiden tietäminen valintaa tehtäessä on lähes mahdotonta. Valitettavasti rotuyhdistys on lähtenyt peittelemään asiaa omalla menettelyllään. Missään nimessä ei pitäisi olla autoimmuunisairaiden listaa, joka on vain jalostustoimikunnan nähtävänä. TULOKSET TULISI SAADA JULKISIKSI! Miten voin tietää urosta valittaessa suvun tilanteen autoimmuunisairaiden osalta? Uroksen omistaja ei välttämättä tiedä edes lähisukulaisten terveystilannetta, puhumattakaan vaikka kolmen sukupolven takaa sairastuneista. Tuntuu siltä, että ainakin osa kasvattajista ei halua näitä autoimmuunisairauksia yleiseen tietoon. Tämän tiedän käymistäni keskusteluista koiraharrastajien kanssa sekä tiedoista, joita voit lukea henkilöiden kotisivuilta ja blogista. Vetoan jokaiseen autoimmuunisairaan koiran omistajaan, kertokaa tilanteesta rotuyhdistyksen JULKISELLE autoimmuunilistalle, siten voitte omalta osaltanne edistää tämän hienon rodun terveystilannetta. Voitte myös ilmoittaa että haluatte aiemmin "salaiselle" listalle tekemänne ilmoituksen julkiseksi.

KOIRIEN KOHTELU (3.9.)

Reissuilla näkee paljon tapahtumia, joita ei haluaisi koiraharrastamisessa nähdä. Osalle koira näyttää olevan jotain muuta kuin perheenjäsen, jonka kanssa harrastetaan ja pyritään luomaan sillekin mahdollisimman hyvät elämisen olosuhteet. Onko koira otettu sitten mistä syystä? Kohottamaan omaa egoa? Lapsien toivomuksesta? Kun kaikilla muillakin ystäväpiirissä on koira? Pelastamaan maailma ja saamaan hyvän omantunnon, kun tuottaa Romaniasta yhden katukoiran? Pääsemään koiraharrastuksiin, kuten näyttelyt ja itsekin esiintymään? Näistä ja monista muista syistä, aina ei välttämättä päädytä siihen rotuun, joka omiin tarkoituksiin olisi se sopivin. Joissakin tapauksissa olisi koko koiran hankkiminen saanut jäädä tekemättä.

Missä tilanteessa on tehty ainakin väärä valinta rodun suhteen. Viimeksi laivalla ollessamme, olimme poistumassa hytistä koirien kanssa kun vähän matkan päässä myös hytin ovi aukeni. Hytistä nähtiin, että me olemme tulossa ja selvästi jäätiin odottamaan meidän ohittamista. Minä pääsin vielä hyvin oviaukon ohi, mutta Hannan tullessa Lumon kanssa oviaukon kohdalle, sieltä syöksyi käytävälle "lehmän kokoinen" koira. Koira oli kyllä hihnassa, mutta kun hihnan päässä ollut nainen ei sitä pystynyt hallitsemaan. Koira ei ollut hallinnassa sen jälkeen käytävälläkään, vaan lähinnä ihmiset joutuivat väistelemään sitä. Tilannetta ei auttanut kuonokoppa, eikä se että nainen piteli koiraa pannasta. Koira vaan veti naista sinne suuntaan minne halusi. Sama toistui näyttelypaikalla toisen suuren koiran osalta, kun yrittivät kapeassa tilassa edetä koiran kanssa. Koira kävi morjenstamassa kaikki tielle sattuneet koirat ja ihmiset, vaikka nainen yritti koiraa saada hallintaan. Mielestäni ensimmäinen edellytys koiran hankinnalle on se, että sitä pystytään hallitsemaan.

Näyttelypaikalla katsoimme viereen tullutta seuruetta, jossa oli pariskunta ja "tappelukoira" (sen tarkemmin yksilöimättä). Koira oli kiihtyneessä mielentilassa ja veti koko ajan hihnassa. Alkuvaiheessa koira oli naisella, joka yritti hihnaa kiskomalla saada koiraa ojennukseen. Hetken kuluttua mies nappaa hihnan käteensä ja kiskaisee koiraa voimakkaasti. Koira ei siitä rauhoitu, jolloin mies kiskoo koiran hihnasta viereensä ja antaa sille naamalle avokämmenellä. Tämäkö on tapa miten koiraa koulutetaan, tämäkö on heidän rakas perheenjäsenensä, ihmisen paras ystävä, kuten sanotaan. Siinä vaiheessa seurueemme alkaa seurata tilannetta ja osoittelemme siihen suuntaan sormilla. Katseemme kertoo riittävästi ja mies rauhoittuu sekä alkaa siinä vaiheessa koiraa silittämään. Eipä voi vain kuin kuvitella kuinka huonoa kohtelua koira kotonaan saa.

En myöskään ymmärrä, miksi lähes poikkeuksetta kaikki koiranomistajat jättävät koiransa laivalla autoon? Onko syynä raha? Jos näin, tehkää reissuja vähän harvemmin ja ottakaa silloin se koira kansipaikalle tai lemmikkihyttiin. Tämä on aivan sama asia, kuin koiran jättäminen muutenkin autoon kuumalla, ei se laivalla siitä mihinkään muutu, ainoastaan poliisia et voi paikalle kutsua. Oikeastaan se muuttuu laivalla vieläkin pahemmaksi, kun koiran täytyy kuumuuden lisäksi vielä kuunnella ne kaikki isot äänet, mitä laivan moottoreista ja kansien liikuttelusta sinne kuuluu. Lisäksi vieressä huutavat usein autojen, tai jopa sen oman auton, hälyttimet.

Tollerin osalta en ymmärrä ulkomajoittumista eli häkissä elämistä. Vielä kun osa luulee ja perustelee häkissä olemista sillä, että saavat sillä tavalla huomattavasti enemmän liikuntaa kuin sisäkoirat. Meillä on takaovi auki, siihen asti kun pakkaset tulee ja siitä on hyvä tarkkailla koirien käyttäymistä isolla aidatulla tontilla. Useimmiten sinne mennään, jos havaitaan ulkona jotain toimintaa. Sen jälkeen saatetaan jäädä terassille makaamaan tai sitten tullaan sisälle, eivät ne siellä yksinään mitään lenkkeilyä harrasta. Iltalenkin jälkeen ovi on turhaan auki, ei sinne silloin enää haluta. Jos mietin meidän koiria ja niiden käyttäymistä öiseen aikaan, ne hakeutuvat täysin meidän seuraamme. Ne ovat laumaeläimiä, erityisesti öiseen aikaan se lauman läheisyys luo sen turvallisuuden tunteen. Haluan myöskin öisin tuntea niiden läsnäolon, mikä sen hienompaa yöllä, kuin kuulla noiden karvapallojen tuhinan vieressään. Siinä on koko laumalla hyvä olla :)

PENNUN OSTANEIDEN INFORMOINTI (14.8.)

Usein on puhe siitä, mitä ostajalta vaaditaan, jotta voi pennun jostain kennelistä ostaa. Liian vähän puhutaan siitä, mitä kasvattajan tulisi ostajalle tarjota. Maksettu summa paperillisesta pennusta on tällä hetkellä 1200-1300 euron luokkaa ja sillä summalla tulisi sitä vastinetta saada, muunkin kuin vain pennun muodossa. Ihmetystä herättää myös se, miksi hinta on kaikilla yhdistelmillä lähes sama, vaikka terveys- ja harrastustuloksissa on huomattavia eroja. Tarkemmin meidän koirien tulokset näette www.rapsuttamo.fi sivustolta, vaatikaa samat tulokset kasvattajalta ja tehkää vertailua.

Keskustelupalstoilla näkee usein, kun haetaan oman koiran sisaruksia ja onpa joskus se kasvattajakin ollut hukassa. Hakipa sitä joku paperittomankin koiran sukulaisia tollerit-ryhmässä. Miksi joudutaan kyselemään koirankasvatuksen perusasioita netissä, eikö niitä varten pitäisi juurikin se kasvattajan tuki olla saatavilla.

Kasvattajat voisivat helposti tarjota yllä oleviin epäkohtiin apua. Helpointa (ja halvinta) on pennun ostajille perustaa facebook-ryhmä, johon jokainen voi halutessaan liittyä. Meilllä tämä ryhmä toimi informointi-välineenä jo kauan ennen pentujen syntymää. Sieltä pystyi päivittäin seuraamaan emän tilannetta ja olemaan mukana heti alusta alkaen. Pentujen syntymän jälkeen ryhmä pystyttiin täydentämään pentujen lukumäärän ja sukupuolen perusteella. Siitä hetkestä eteenpäin ryhmään liitettiin päivittäin kuvat ja videot päivän tapahtumista. Tarjosimme ostajille myös live-kuva yhteyttä skypen välityksellä. Ostajia kannustettiin esittämään ryhmässä kaikki mieltä vaivaavat kysymykset ja sitä kautta tiedot menivät kaikille pennun ostajille. Ryhmän kautta ostajat myös tutustuivat toisiinsa ja loivat ystävyyssuhteita.

NÄYTTELYIDEN TULEVAISUUS (10.8.)

Viime viikonlopun omat muutokset näyttelysuunnitelmissa herättivät kysymyksen tulevaisuuden koiranäyttelyistä. Tottahan toki tälläkin hetkellä valintaan näyttelystä vaikuttavat monet asiat, tuomarit, paikkakunta, matkat, mistä näyttelystä kyse (RN, KR, KV...), minne muut ovat ilmoittautuneet. Onko tämä menossa jatkossa vieläkin tarkemmaksi. Mahdollisuuden siihen antaa nykyiset ilmoittautumismenettelyt, jotka ovat koko ajan yleistymässä ja ovat muutaman vuoden jälkeen varmaankin normimenettely. Nyt jo osasta näyttelyitä näkee ajantasaisen ilmoittautumisen montako esim tolleria on siihen mennessä näyttelyyn ilmoittautunut. Muuttuuko tämä jatkossa vielä tarkemmaksi eli onko jatkossa mahdollisuus nähdä myös ilmoittautuneet koirat ei vain määrät? Varmasti sähköiset näyttelykirjat tulevat yleistymään. Tehdäänkö siis jatkossa enemmän ilmoittautumisia samoille päiville ja vasta näyttelykirjaa lukemalla tehdään lopullinen päätös siitä mihin näyttelyyn osallistutaan.

Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Varmasti molempia. Paljon näyttelyitä kiertävä henkilö tietää ilman näitäkin tietoja, mihin näyttelyihin haluaa osallistua. Mahdollisuudet menestymiseen on tietenkin syrjäseuduilla olevissa pienemmissä näyttelyissä paljon suuremmat. Näyttelyt etelä- ja keskisuomen isommissa kaupungeissa vetävät aina paljon osallistujia, kuten tietenkin isot kansainväliset- ja tittelinäyttelyt. Monella tuomari vaikuttaa valintaan paljon, useasti suomessa arvostelevien tuomarien linja on tiedossa. Valitettavan usein ulkomailta, vähän rotua arvostelleen tuomarin osalta, arvostelusta voidaan puhua melkoisena arpapelinä. Arvostelusta myös usein saa lukea epäkohtia, jotka esimerkiksi useiden suomalaisten tuomareiden osalta ovat aiemmin olleet erinomaisia kiitettäviä ominaisuuksia. Sitten kun joukkoon mahtuu vielä näitä "ERIautomaatteja", jotka eivät muuta arviointia tunne kuin ERInomainen ja mielestäni se on tuomarilla suurin virhe, minkä voi tehdä. Tällä yhdellä väärillä perusteilla saadulla ERInomaisella koira voi mainostaa itseään ERInomaiset näyttelytulokset omaavaksi, vaikka kaikki muut kymmenen arvostelua olisivat maksimissaan Erittäin Hyvä -luokkaa. Se on EHDOTTOMASTI väärin.

LOISTAVIA UUTISIA (8.6)

Olipas viikonloppu täynnä loistavia uutisia. Omat ja kasvattikoiramme saavuttivat eri lajeissa aivan mahtavia tuloksia. Niistä en kirjoittele tänne enempää, voitte lukea ne blogeistamme sekä kotisivuilta.

Olen tyytyväinen sunnuntain Riihimäen näyttelyyn, enkä vain meidän koirien sijoituksesta johtuen. Todella loistavaa oli nähdä pitkästä aikaa tuomari, joka pystyi näkemään tollereissa myös muita, kuin niitä ERInomaisia, käytössä olivat arvosanat Tyydyttävästä (T) ERInomaiseen (ERI) ja SA:han (Sertifikaatin Arvoinen). Koirat tutkittiin todella tarkkaan ja isoa kehää sai kiertää useaan kertaan. Nyt myös tuomari antoi paljon suullista palautetta ja kertoi koirien sijoittumiseen vaikuttavat asiat. Arvosteluun vaikutti tällä kertaa valkoisen värin ulottuminen ranteen yläpuolelle, huono liikkuminen ja tietenkin muut rakenteelliset seikat. Valitettavasti aikaisemmista näyttelyistä johtuen, nyt Erittäin Hyvän (EH) arvostelun saaneet eivät osanneet arvostaa tulosta, joka tältä tuomarilta oli todellakin se Erittäin Hyvä! Mukana oli myös Wim Wellens:iltä arvostelun saaneita tollereita, silloin saivat ERInomaisen ja nyt jotain aivan muuta.

Saimme lukea myös hienoja uutisia yhdistyksen jalostustoimikuntaan liittyen. Aiemmissa kirjoituksissamme arvostelemamme jäsen on vihdoinkin ymmärtänyt itse erota toimikunnasta, valitettavasti se tapahtui kylläkin 17kk liian myöhään. Minun mielestäni häntä ei olisi missään vaiheessa sinne pitänyt edes hyväksyä ja annettujen tietojen jälkeen toimikunnan olisi hänet pitänyt sieltä erottaa. Liekö eron syynä tuleva yhdistyksen ylimääräinen kokous ja siellä käsiteltävänä olevat kirjalliset esitykset.

TAPAHTUMIA HELSINKI KV:SSA (25.5.)

Näyttelysääntöjä täydentävät ohjeet sekä näyttelyiden järjestämisohjeet

(Kennelliiton hallitus 11.12.2014, voimassa 1.1.2015 alkaen)

A.10 Koiran käyttäytymisestä näyttelyssä tehtävät ilmoitukset, niiden käsittely ja seuraukset

Koiran hyökättyä tai käytyä kiinni ihmiseen tai toiseen koiraan ennen tai jälkeen laatuarvostelun näyttelyalueella tai sen välittömässä läheisyydessä siten, että koirasta on tehty ilmoitukset kolmesta eri tapauksesta, Kennelliitto voi asettaa sen näyttelykieltoon, jonka pituus määrätään tapauskohtaisesti. Koiralle voidaan asettaa näyttelykielto jo yhden vihaisuuden vuoksi tehdyn ilmoituksen perusteella, mikäli tapauksen seuraukset ovat olleet vakavat. Näyttelykiellon pituutta määrättäessä otetaan erityisesti huomioon tapausten seuraukset ja niiden vakavuus. Näyttelykiellon lisäksi koiran siinä näyttelyssä saavuttamat tulokset poistetaan.

Ilmoituksen siitä, että koira on näyttelyalueella tai sen välittömässä läheisyydessä hyökännyt tai käynyt kiinni ihmiseen tai toiseen koiraan tai käyttäytynyt muutoin uhkaavasti, tekee ensisijaisesti se henkilö, joka itse taikka jonka koira on joutunut edellä kuvatun käyttäytymisen kohteeksi. Toissijaisesti ilmoituksen voi tehdä näyttelytoimikunnan jäsen, näyttelyohjaaja tai näyttelyn eläinlääkäri.

Miksi otin lainauksen näyttelysäännöistä, johtuu viime viikonlopun tapahtumista Helsingin kansainvälisessä näyttelyssä. Toivon mukaan tilanteesta laaditaan säännösten mukainen ilmoitus ja ryhdytään mahdollisiin muihin tarvittaviin toimenpiteisiin. Koiran hyökkääminen tai muu aggressiivinen käytös on ehdottamasti tuomittavaa.

Mistä kiinni käyminen sitten johtui ja olisiko sitä jotenkin voinut välttää? Mielestäni tilanteessa olevat henkilöt toimivat väärin. Tilannetta ennen oli juuri kilpaluokka käyty ja arvostelut koirille annettu. Ilmeisesti tarkoituksena oli antaa tälle handlerille seuraava koira esitettäväksi ja se jostain kumman syystä päätettiin tehdä kehässä. Seuraava uros vietiin kehään, missä handleri oli juurikin esittämänsä uroksen kanssa. Näytti siltä, että handlerille annettiin onnitteluja luokkavoitosta, eikä huomioitu ollenkaan koiria. Seuraavaksi nähtiin urokset toisissaan kiinni ja henkilöt huomasivat tilanteen. Irti saaminen kesti hetken aikaa, eikä näyttänyt helpolla onnistuvan. Toisella uroksella oli naamassaan puruhaava, joka vuoti paljon verta.

Mitä jäimme seuraavaksi ihmettelemään oli toiminta tapahtuman jälkeen. Olisi luullut, että tämä verta vuotavan haavan saaneen koiran omistaja olisi kiiruhtanut etsimään eläinlääkäriä. Mutta he jäivätkin kaikki paikalle keskustelemaan tuomarin kanssa. En keskustelua tiedä, mutta jos siinä selviteltiin, miten näiden koirien kanssa näyttely jatkuu, oli se mielestäni siinä tilanteessa aivan toissijaista. Itse olisin toimittanut koiran välittömästi hoitoon ja jättänyt kehät sillä kertaa väliin. Mielestäni säännöissä pitäisi olla mahdollisuus myös hyökkäävän koiran arvostelun mitätöiminen, myös siinä tilanteessa että kilpailukieltoa ei tuomita.

Kentän laidalla ei tässä vaiheessa tiedetty, mitä tulee tapahtumaan. Kysäisin sitten kehäsihteeriltä, mitä nyt tapahtuu ja hän kertoi että odotellaan henkilökuntaa paikalle. Paikalle saapui toinen näyttelytuomari ja ilmeisesti käytyjen keskustelujen perusteella "syylliseksi" tappelun aloittamiseen tuomittiin jo kehässä ollut uros. Samalla häneltä poistettiin oikeus osallistua Paras Uros (PU) kehään. Tilanteessa olisi jääkiekostakin tuttu videotarkastus ollut paikallaan. Pureman saanut koira palasi narttujen jälkeen kehään ja viejäksi edelleen kelpuutettiin tilanteessa ollut handleri, joka olikin sitten loppukehät hyvin liikuttuneessa mielentilassa.

Miten tilanteen olisi voinut estää? Hyvin helposti sillä, että tuodaan edellinen koira kehästä pois, annetaan se omistajalleen ja sitten vasta ryhdytään valmistelemaan toista koiraa. Meillä itsellä on kolme koiraa ja usein valioluokan jälkeen meillä on kiire valmistella tytöt Paras Narttu (PN) kehään ja siitä olemme oppineet, että kerromme kehäsihteerille, että tässä hetki menee ennenkuin on valmista. Ilmoituksen on ottanut kehäsihteeri sekä tuomari hymyillen vastaan ja odottanut että kaikki on valmista. Näyttelyssä oli muutama muukin tapahtuma, joka mielestäni omalta osaltaan kertoo siitä, että osalle koirat jäävät sivuosaan näyttelyihin saavuttaessa. Mikäli koira tekee tarpeensa kehään, on siihen pääsääntöisesti syynä, ettei koiraa ole riittävästi lenkitetty ennen kehää. Näkipä siellä yhden koiran tekevän tarpeensä myös vieressä olleen häkin kylkeen, kun omistajat seurasivat tapahtumia kehässä.

AUSTRALIAN TV-KOKKI ARVOSTELEMASSA (18.5.)

Valkeakosken näyttely oli 14.5. ja tuomarina Graham Kerr. Etukäteen etsimme tietoa tuomarista, miten aikaisemmin on tollereita mahdollisesti arvostellut ja missä. Emme löytäneet nimellä muuta, kuin jonkun TV-kokin Australiasta. Ehkä kyseessä todellakin oli tv-kokki, kun kaikki paikalla olleet kaksikymmentä tolleria sai arvosanaksi ERIomaisen (ERI). Tuskin koskaan tulee näyttelyä, minne saadaan kaksikymmentä oikeasti erinomaisen arvosanan ansaitsevaa tolleria, eikä niin ollut tälläkään kertaa. Tällainen arviointi ei ole kenenkään eduksi pidemmän päälle ja se todella vähentää arvostusta näyttelystä saatavista arvioinneista. Menemättä yksittäisiin arvosteluihin (kuin omien koirien osalta), näyttelyssä oli koiria, joiden aikaisemmat arvostelut kyllä kertovat, että kyseessä ei ole erinomaisen arvosanan ansaitseva koira. Kyllähän tietyt piirteet ovat kaikkien nähtävillä, kuten väärän malliset korvat tai vaikkapa jaloissa liian korkealle tulevat valkoiset merkit. Näillä virheillä ei koiran tulisi ERI -arvostelua, eikä missään nimessä SA:ta saada.

Minkun esitys kehässä oli todella huono, se ei ole aikaisemmin kertaakaan liikkunut kehässä niin huonosti. Takanani ollut pariskuntakin päivitteli esitystä ja totesi, että se vähän minkä Minku liikkuu, sekin menee peitsaamalla. Kuitenkin arvostelussa todetaan "liikkuu hyvin", en mitenkään voi tuohon arvosteluun yhtyä. Tällä esiintymisellä saatiin vielä SA (Sertifikaatin Arvoinen), jota ei mielestäni olisi missään nimessä pitänyt antaa. Lumon ja Taikan osalta todetaan molemmilla "liikkuu melko hyvin", molemmat kyllä liikkuivat todella paljon paremmin kuin Minku. Muutenkin arvosteluissa löytyvät kuvaukset "melko hyvin kulmautunut", "melko hyvät takakulmaukset" ja "melko raskas runko". Näillä kuvauksilla ei arvostelu ole ERI SA arvoinen ja kuitenkin kaikki tyttösemme sen saivat.

Mitä merkitystä arvostelulla on? Se on jalostamiseen liittyen yksi apuväline koiraa arvioitaessa. Nyt kuitenkin tällaisen tv-kokin arvostelu antaa, tähänkin näyttelyyn osallistuneille, mahdollisuuden vaikkapa pentuvälityksessä kertoa koiran omaavan "erinomaiset näyttelytulokset", vaikka muut esiintymiset näyttelykehässä olisivat huomattavasti tätä huonompia. Olen jo aikaisemmin esittänyt, että koiran arviointi näyttelytulosten perusteella tulisi tehdä jonkintyyppisellä keskiarvon laskemisella, eikä yksittäisen arvioinnin perusteella. Joku pentua haaveileva katsoo yhdistelmän ja toteaa että molemmilla on erinomaiset näyttelytulokset, joten siitä yhdistelmästä hän "varmuudella" saa erinomaisen näyttelykoiran. Tämähän ei pidä paikkaansa edes yhdistelmillä, joissa näyttelytuloksissa on yli 90% erinomaisia, mutta todennäköisempää se on sellaisesta yhdistelmästä.

Kuten uusimmassa "Koiramme" -lehden artikkelissa todetaan "laatuarvosana erinomainen on kokenut suorastaan inflaation". Näinhän siinä on valitettavasti käynyt, että ERI koetaan nykyään EH arvoiseksi. Lähtökohdaksi pitäisi todellakin ottaa näyttelysäännön kohta 10.1. "erinomainen voidaan antaa koiralle, joka on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, joka esitetään erinomaisessa kunnossa, jolla on tasapainoinen luonne, joka on korkealuokkainen ja joka on olemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet vähäiset ja sen tulee omata sukupuolelleen tyypilliset piirteet".

Arvosteluun ja tuomarin valintaan vaikuttaa varmasti myös raha. Isommat näyttelyt ovat jo miljoonaluokan bisnestä ja monelle pienellekin yhdistykselle näyttelystä saatavat tulot saattavat olla koko vuoden suurin tulonlähde. Helsingin maailmanvoittaja 2014 osallistujamäärä oli lähes 50 000 koiraa ja hinta koiralta halvimmalla ilmolla 75 euroa. Yhteensä pelkästään koirien osallistumismaksut huimat 3,75 milj. euroa. Siihen lisäksi myyntikojut, mainostajat, myyntitulot, vierailijat, todella suuria summia. Miten sitten osallistujia saadaan, tietenkin ottamalla "löysä tuomari" jonka arvosteluasteikko on lähinnä sitä ERInomaista. Jos katsoo tuomarien antamat arvostelut roduittain ja tuomari, joka käyttää koko linjaa Tyydyttävästä ERInomaiseen, saa näyttelyyn huomattavasti vähemmän koiria arvosteltavaksi. Varmasti myös näistä syistä osa tuomareista on nostanut arvosteluaan, onneksi ei kuitenkaan kaikki.

PENTUJEN KAUPITTELU (13.5.)

Kun lähdet ostamaan pentua, mitä tietoja sinun tulisi myyjältä saada? Kokosin PENTU? alasivulle Kasvattajan valinta pienen luettelon mitä mielestäni täytyisi vähintään tietää. Samaan myös ne toiveet, mitä sitoutuneen kasvattajan toivoisi Teille tarjoavan. Varmistu siis ostaessasi ainakin näistä asioista ! Maksat kuitenkin pennusta huomattavan hinnan, joten myyjän tulee sille antaa myös vastinetta.

Miten pentuja sitten myydään? Annan yhden esimerkin, mikä mielestäni ei  ole paras tapa pentuja kaupitella. Koko myynti-ilmoitus on laadittu englanninkielellä, miksi? Tiedän kyllä, että Suomessa englanninkielen taito on todella hyvä ja suurin osa sen hallitsee. Mutta ihmettelen silti, miksi englanninkielellä? Onko kyseisen kasvattajan toiminta jo niin kansainvälistä, että pennut on tarkoitus kaupitella ulkomaille? Vai antaako englanninkielellä laadittu ilmoitus kasvattajasta laadukkaamman kuvan? Vai onko englanninkielisen ilmoituksen tarkoitus hämätä ostajaa?

Myynti-ilmoituksessa olevat pentueet on epäselvästi merkitty, yhdistelmien osalta ei selkeästi näy, mikä yhdistelmä on mikäkin pentue. Ilmoitukset ovat kopio jostain julisteesta, jossa teksti on niin pientä, ettei siitä meinaa saada selvää. Myöskään mistään yhdistelmästä ei ole suoraa linkkiä KoiraNet-jalostustietojärjestelmään, joka mielestäni olisi ehdottomasti oltava. Kannattaa ostajan siis varmistua siitä, että varmasti on ottamassa pentua siitä yhdistelmästä, mitä ajatteli.

Onneksi voi kuitenkin todeta, että näidenkin yhdistelmien pennut ovat ilmeisesti todella hyvin menneet kaupaksi, kun "molemmista pentueista on NIIN paljon varauksia". Tuntuu vähän oudolta, miksi sitten ilmoitetaan pentujen synnyttyä "yksi uros SAATTAA olla vapaana" ;-) Tämä kuulostaa jo ihan autokaupalta, missä juurikin kysymääsi yksilöä on NIIN moni muukin kysellyt ja tarjouksia on tullut, joten kannattaa toimia nopeasti ;-)

Lisäys (13.5.), viestini näyttävät toimivan kuin junan vessa. Teksti muuttui hyvinkin nopeasti ja ilmoitukseen tuli sentään maininta koiranet-jalostustietojärjestelmästä (ei linkkiä). Enää ei mainita lukuisista kyselyistä, vaan kerrotaan, että toisestakin pentueesta saattaa vapaita pentuja löytyä, se selviää syntymän jälkeen. Edelleen kuitenkin englannilla mennään eikä pentueita ole selkeästi ilmoitukseen kirjattu, ehkä sekin korjaantuu lähiaikoina....??

LAUMAKÄYTTÄYTYMISTÄ (30.4.)

Kirjoitukseni koskee ihmisten laumakäyttäytymistä, joka eroaa koirien vastaavasta todella paljon. Koirat ovat loogisia ja heidän käyttäytymisensä noudattaa aika hyvin samaa kaavaa, eikä muutu viikosta toiseen. Näiden muutaman vuoden aikana koiraharrastuksessa on saanut kokea, miten ihmisten ajatukset ja mielipiteet muuttuvat nopeasti tilanteen mukaan, ympäristöstä riippuen. Räikein esimerkki tästä on henkilö, joka kertoi erään kasvattajan toiminnasta ja siihen liittyvistä epäkohdista usein. Hänen mielestään henkilö kohtelee koiria todella huonosti. Kuitenkin lauma on saanut hänet jälleen palaamaan ja nyt hän jo kiitteleekin kasvattajaa erinomaisesta toiminnasta.

Lähdimme harrastustoimintaan toiveikkaana ja ajattelimme, että tämä on varmaankin kaikkien koiria rakastavien yhteinen mukava harrastus, jossa koiran etu tulee aina ensimmäisenä. Kuinka väärässä olimmekaan. Osalle harrastajista koirat ovat vain tämän harrastuksen sivutuote. Tärkein osa harrastamista näyttää olevan suuren ”ystävä” -piirin hankkiminen, jonka kanssa voidaan sitten harrastuskokemuksia jakaa. Sana ”ystävä” on siitä syystä lainausmerkeissä, koska olemme saaneet ihan läheltä havaita, mitä tämä ystävyys tarkoittaa.

Alkuun toivotetaan tervetulleeksi tähän yhteisöön, mutta jos et sovi laumaan, tulet sen huomaamaan. Mikäli uskallat tuoda epäkohtia esiin, kysellä asioita ja vieläpä kirjoittaa niistä, joudut entistä tarkemman tarkkailun alle. Ei ole merkitystä sillä, mitä kasvattaja on tehnyt väärin, sitä ei kukaan keskusteluissa kommentoi. Kommentoidaan vain, kuinka ala-arvoista on arvostella toisen tekemisiä, miten kirjoittajilla ei ole omaa elämää ja viimeistäänkin kateus on se mikä saa heidät käyttäytymään näin. Miten voidaan kirjoittaa asioista, kun omaa kokemusta ei ole kuin muutaman vuoden ajalta. Myös älykkyys kyseenalaistetaan, käytetään nimityksiä kuten ”latvakakkonen” ja tuodaan vielä oma ammattinikin valtion virkamiehenä esille. Ehkä juurikin toimiminen yli 13 vuoden ajan oikeusupseerina (tai sijaisena) on omalta osaltaan saanut minut miettimään ja kirjoittamaan näistä asioista.

Me tulemme kritisoimaan asioita ja sivulla olevien käyntimäärien perusteella asia kiinnostaa muitakin todella laajasti. Me tulemme omassa kasvatustoiminnassamme noudattamaan annettuja kriteereitä ja toivon mukaan myös suurinta osaa suosituksista. Meidän mielipiteemme ei muutu viikosta toiseen, emmekä puhu eri laumoissa kahdella eri tavalla.

 

KOKENEEMMAT JA VIISAAMMAT ? (25.4.)

Kerronpa vähän, miten sitä neuvontaa uusille kasvattajille annetaan, vanhempien kokeneiden kasvattajien toimesta. Päätetään uros, jolla koiramme astutetaan. Kaikki aiemmin tehty selvittely, kirjojen lukeminen, kyseleminen, koiranettiin tutustuminen on antanut selkeän vastauksen, että tätä urosta haluamme käyttää. Missään vaiheessa, emme saaneet kasvattajalta tietoa, että suvussa esiintyisi autoimmuunisairauksia, kerrottiin vain, ettei sellaisia ole. Saavumme astutukseen, sitten alkaa ”tapahtuman” odottelu. Keskusteluissa käy hetken kuluttua ilmi, että jos käykin niin, ettei uros astu normaalisti on jo tiedossa tuttu eläinlääkäri, jonka kautta voidaan tehdä keinohedelmöitys. Asia ei tunnu mitenkään oudolta, mutta jälkeenpäin kun katsoin rotuyhdistyksen vaatimukset, siellä todetaan: ”Ei jalostukseen: Uros, joka ei kykene astumaan luonnollisesti” Onneksi astuminen tapahtui luonnollisesti. Pentujen syntymän jälkeen uroksen kasvattaja soittaa ja lähes ensimmäinen kysymys on ”tuliko takakannuksia?” Näistäkään ei ennen astutusta ollut mitään puhetta, emmekä edes tienneet, että tollerille sellaisia voi tulla.

Jos olisimme tienneet uroksen suvun autoimmuunisairauksista, emme olisi tätä urosta valinneet. Jos olisimme tienneet uroksen periyttävän takakannuksia, emme olisi tätä urosta valinneet. Jos olisimme tunteneet kasvattajan vähän paremmin, tienneet hänen toimintatapansa, emme olisi tätä urosta valinneet. Tämä oli siis sitä ohjausta ja neuvontaa mitä esimerkin kautta me saimme. Jouduimme tilanteeseen, jossa nopeasti täytyi päättää, miten toimitaan esimerkiksi kannuksien kanssa. Muutama soitto eläinlääkäreille ja eräs vanhempi, nyt jo todennäköisesti eläkkeellä oleva eläinlääkäri tuli ne poistamaan. Nyt tiedämme, että se on lain vastaista, emmekä enää vastaavaa tekisi. Vastaavaa tilannetta tuskin tuleekaan, kun jatkossa valitsemme uroksen kasvattajat, jolta saa kaikki tiedot jo ennen astutusta.

Miksi sitten kerron asiat täällä, enkä kasvokkain? Mielestäni tämä on paljon isompi asia kuin vain kahden ihmisen välinen keskustelu tai erimielisyys asioista. Kirjoittamani asiat tulee olla kaikilla pennun ostavilla, kasvattajilla sekä koiraharrastajilla tiedossa. Kahdenkeskisestä keskustelusta tuskin kukaan ottaa mitään opiksi, näistä kirjoituksista toivottavasti otetaan. Olen TÄYSIN eri mieltä siitä, että ”jokainen kasvattaja, oli se eläinlaji mikä tahansa, vastaa itse omasta kasvatustyöstään ja siitä mitä tekee, missä tekee ja kenen kanssa. Kukaan ei ole tilivelvollinen kenellekään toiselle omista asioistaan.” Jos tässä olisikin kyse vain omista tekemisistä ja vaikkapa kaikki pennut jäisivät itselle, niin asiaa voisi tarkastella vähän eri näkökulmasta. Ei myöskään oman uroksen antaminen astutukseen ole vain kasvattajien välinen asia, siinä osallisia on vielä enemmän.

Miksi on tehty PEVISA-vaatimukset? Miksi on laadittu rotuyhdistyksen toimintaperiaatteet ja raja-arvot? Eikö nämä ole juurikin tehty siitä syystä, että ne olisivat jalostuksen peruspilarit? Koska nämä on laadittu, minun ei tarvitse miettiä, mikä yhdistelmä EI OLE jalostukseen sopiva. Ei minun tarvitse tietää, mitä tarkoittaa jalostaminen C-lonkaisella koiralla. Sen ovat asiantuntijat tehneet ja todenneet, että siinä riski sairaasta pennusta on niin korkea, ettei jalostaminen pitäisi tulla kyseeseen kuin yhdistelmällä, jonka lonkkaindeksi on yli 100. Mielestäni jalostuksesta tulee karsia pois kaikki yksilöt, jotka eivät täytä annettuja vaatimuksia! Monesti asiaa perustellaan sillä, ettei missään sukuhaarassa ole pelkästään terveitä yksilöitä ja jalostusmateriaali loppuu, jos näin tiukasti vaatimuksia noudatetaan. Uskon vahvasti, ettei näin ole, ainakaan tollerien osalta. Kritisoimallani kasvattajalla on itsellään tällä hetkellä kaksi narttua astutettu ja kolmas suunnitteilla. Näistäkin kun olisi sen yhden jättänyt pois, kaksi muuta ilmeisesti täyttävät sitoumuskasvattajalle asetetut kriteerit?

Tsemppi-viestejä ja komppauksia kasvattajalle riittää. Onkohan näistä kukaan oikeasti ajatellut mitä asiaa he tukevat? Yksi tsemppaajan kommentti: "toinen koiristani c-lonkkainen ja toisen lähisuvussa kilppari plus vähän muuta vähän kauempana. Hatunnosto siitä että tätä c-lonkkaista uskalletaan käyttää" Eipä ole ihme, että tsemppauksia tulee, jos kannattajajoukon mielipiteet ovat tätä luokkaa ;-) Mikähän tässä on hatunnoston arvoista? Heidän tuellaan kasvattaja saattaa todellakin luulla, että hän on oikealla tiellä ja hänen toimintansa hyväksytään tai jopa kannustetaan jatkamaan. Tiedän, saamiemme yhteydenottojen kautta, että tällainen toiminta usean ihmisen toimesta tuomitaan, joukossa monia kasvattajia. Myöskin ihmetellään, ettei yhdistys edelleenkään ole puuttunut asiaan ja erottanut häntä jalostustoimikunnasta. Nyt viesti halutuista muutoksista on mennyt usean kasvattajan toimesta rotuyhdistykselle ja odottelemme muutoksia.

 

POSITIIVISTA (20.4.)

Olipas kiva havaita, että kirjoitusteni kohteena ollut kasvattaja oli vihdoinkin julkaissut yhdistelmän lonkkaindeksin sivuillaan. Voisiko olla niin, että kirjoittelu asiasta on herättänyt sen verran kyselyitä ja keskustelua, että indeksi kannatti siitä syystä julkaista. Olisihan tietenkin suositeltavaa, että kaikki terveystiedot olisivat jo silloin nähtävillä kun pentue julkistetaan.

Ilmoituksessa on kuitenkin selkeä virhe. Kyseessähän ei ole rotuyhdistyksen SUOSITUS yhdistelmälle, vaan VAATIMUS ja se vaatimus on YLI 100. Mikäli yhdistelmä ei tätä täytä, (kuten tässä tapauksessa 97,5) yhdistelmää ei saa yhdistyksen sivuille pentuvälitykseen. Rotuyhdistyksen suositus lonkkien osalta, suositellaan lonkiltaan terveitä, dysplasiavapaita yksilöitä (lonkat A tai B). Näitä numeroita ja kirjaimia tärkeämpää on kuitenkin selvittää, mitä käytännössä tarkoittaa että yhdistelmässä on C-lonkkainen ja indeksi on alle vaaditun rajan.

(Lisäys 21.4.) Kasvattaja oli virheen blogiinsa korjannut, hyvä että hänkin sivustoa lukee ;-)

(lisäys 23.4.) Eipä sitä kasvattaja sitten pitkään halunnut sitäkään tietoa julkisena omilla sivuillaan pitää, voi kuitenkin todeta myöhemmin, että olihan se siellä kaikkien nähtävillä (vajaat kaksi päivää) ;-)

VEROTETTAVAA TULOA VAI EI (17.4.)

Veroilmoitukset ovat saapuneet ja moni miettii milloin kasvattaja on verovelvollinen? Mitä ovat kenneltoiminnasta (tai kasvattamisesta) saatavat tulot ja pitäisikö niitä verottaa?

Varatuomari veroasiantuntija Marja Blomqvist toteaa:

Kaikki tulot ovat pääsääntöisesti veronalaisia
        • Kasvatustoiminnan voitto verotettavaa joko harrastustoiminnan tai elinkeinotoiminnan tulona
        • Pentueista saadut myyntitulot, urosten astutusmaksut jne.
        • Myös vaihtokaupan perusteella syntyneet "tulot"
Keskusverolautakunta on antanut ohjeistuksen, jossa kasvattaja on elinkeinonharjoittaja jos kolmen tai useamman vuoden aikana rekisteröinyt SKL:oon vuosittain vähintään yhden pentueen tai kuluvan ja/tai edellisen vuoden aikana rekisteröinyt kaksi tai useamman pentueen.
 
Keskusverolautakunta (KVL) on lisäksi ennakkoratkaisuissaan antanut seuraavat päätökset:
 
Kasvattaja on elinkeinonharjoittaja:
      • myyjä on kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana rekisteröinyt 20 pentuetta
      • myyjä on kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana rekisteröinyt yhden pentueen joka vuosi

Kasvattaja ei ole elinkeinonharjoittaja:

      • myyjä omisti vain yhden koiran ja kyseessä ensimmäinen rekisteröity pentue (aiemmin yksi rekisteröimätön)
      • myyjä on rekisteröinyt viiden vuoden aikana vain 2 pentuetta (yht 22 pentua)
      • koira hankittu kotikoiraksi, kun osoittautui laadukkaaksi, sillä tehtiin 3 pentuetta viiden vuoden aikana

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen antoi eduskunnassa kirjallisen vastauksen arvonlisäverovelvollisuuteen 28.02.2011, jossa todetaan: "Arvonlisäveroa on suoritettava liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta kenneltoiminnasta, jonka liikevaihto ylittää vähäisen toiminnan rajan. Tällaisen toiminnan harjoittajien tulee rekisteröityä arvonlisäverovelvollisiksi ja täyttää arvonlisäveroa koskevat ilmoitusvelvollisuudet. Yleishyödyllisen yhteisön verovelvollisuuden edellytyksenä on lisäksi, että sen toiminnasta saatua tuloa pidetään veronalaisena elinkeinotulona. Harrastusluonteista toimintaa ei ole pidetty arvonlisäverotuksessa liiketoimintana." Tämä vastaus koskee siis arvonlisäveroa ja harrastusluonteista toimintaa ei katsota arvonlisäveron alaiseksi.

Näiden linjausten perusteella on helppoa katsoa, mitkä kennelit katsotaan elinkeinonharjoittajiksi. Toivon mukaan myös veroilmoitukset on täytetty ohjeistuksen mukaisesti, jälkikäteen näiden asioiden selvittely on varmasti melkoinen urakka ;-)


OLLAKO TAUTI VAI EIKÖ OLLA, SIINÄPÄ KYSYMYS (25.3.)

Tollerit- ryhmässä ja vähän muuallakin on käyty keskustelua milloin tollerilla mahdollisesti on autoimmuunitauti ja erityisesti siitä, milloin sen saa julkaista. Onkohan sattumaa se, että asia nousee esille nyt, kun kyseessä on tietyn perimän omaavat vanhemmat. Rotuyhdistyksen sivuilla on autoimmuunitauteihin sairastuneet julkisella listalla, sekä listalla, joka näkyy vain jalostustoimikunnan jäsenille. Meidän ensimmäisen pentueen kasvateista julkisella listalla on kolme pentua. Näistä pennuista vain yhdelle on ”virallisesti” todettu autoimmuunitauti ja kahden diagnoosi on tehty oireiden ja kortisoonista saadun vasteen perusteella.

Nyt aktiiviset yhdistyksen jäsenet ja muutama kasvattajakin toteavat keskustelupalstoilla, että diagnoosin ja ilmoituksen voisi tehdä vasta, kun kaikki mahdolliset testit ja kokeet on tehty. Ilmeisesti jotkut kasvattajat jakavat tätä neuvoa myös kasvattiensa omistajille, mikä on ehdottomasti väärin. Jos pelkkien oireiden ja kortisonin tehon osalta ilmoitusta ei tulisi tehdä, siinä tapauksessa meidän kasvateista pitäisi kaksi ilmoitusta poistaa listalta. Itse olen sitä mieltä, että nämä tapaukset listalle kuuluvat ja tästä johtuen myös Lumo (samasta pentueesta) on suljettu jalostuksen ulkopuolelle. Jos tapauksia ei listoilla olisi, voisimme rotuyhdistyksen kriteerien mukaisesti kasvattaa pentueen Lumolla ja olisimme jälleen sitoumuskasvattajia, koska PÄÄSÄÄNTÖISESTI olemme kasvattaneet terveitä pentueita. Joku toteaa keskustelussa myös, että jokainen kasvattaja seisoo omien tekemistensä takana ja muiden tekemisten pitäisi antaa olla. Mielestäni näin ei voi tehdä, jos nähtävillä on selkeitä väärinkäytöksiä.

Alla oleva sukutaulu osoittaa erityisen hyvin, miten julkisesti autoimmuunitaudeista todellisuudessa kerrotaan. Uskon vahvasti, että tältäkin listalta puuttuu vielä sairaita jälkeläisiä, koska kaikki eivät kuitenkaan sairauksia ilmoita. Mikäli nämä ilmoitukset on tehty vain jalostustoimikunnan käyttöön, miten se edistää tollerien terveyttä. Niitä ei näe pennun ostaja, niitä ei näe nartulleen urosta etsivä kasvattaja, eikä niitä näe uroksen omistaja, joka antaa uroksensa jollekin nartulle astutukseen. Joku varmasti tekisi erilaisen valinnan, mikäli alla oleva tieto olisi olemassa.

Mikäli koirasi on todettu oireiden, kortisonin toimivuuden tai testitulosten jälkeen autoimmuunisairaaksi, tee julkinen ilmoitus yhdistykselle, siten saatat estää saman murheen läpikäymisen jonkun muun perheen osalta. Voit myös ilmoittaa, että haluat aiemmin vain jalostustoimikunnan käyttöön tarkoitetun tiedon kaikkien nähtäväksi julkiselle listalle !

Eräässä keskustelussa todetaan myös, että minä kirjoituksillani mustaan tollerirotua parhaani mukaan. Eiköhän totuus ole kuitenkin se, että rotua mustaavat juurikin nämä kasvattajat, jotka teettävät kriteerien vastaisesti pentuja ja siten aiheuttavat rodulle myös sairaan perimän, joka ei olekaan ihan niin helposti korjattavissa. Mikäli näitä pentueita ei tehdä, ei minulla myöskään ole mitään kirjoitettavaa ;-)

TOISILLE SALLITAAN (13.3.2015)

Olen etsimässä itselleni tolleria, aikaisemmin minulla ei ole koiraa ollut. Olen lukenut kaikki koirakirjat ja päätynyt novascotiannoutajaan. Päätöksen jälkeen olen netin hakupalvelun kautta etsinyt kaikkea tietoa novascotiannoutajasta eli tollerista. Löysin rotuyhdistyksen sivut ja kävin katsomassa siellä pentuvälityksen sivut, siellä ei valitettavasti yhtään pentuetta ollut välityksessä. Sitten löysin "pentuja suunnitteilla" sivuston ja yritin sieltä etsiä sopivaa kasvattajaa. Useimmilta kasvattajilta ei löytynyt mitään infoa, eikä ollut edes ajantasaisia kotisivuja. Muutamalle soitin ja sain selville, ettei heillä ollutkaan pentuja edes suunnitteilla, miksi ihmeessä he ovat "pentuja suunnitteilla" sivustolla? Sen jälkeen huomasin, että yhdistyksellä on myös jalostustoimikunta. Päätinpä katsoa näiden asiantuntijoiden sivustot ja huomasin onnekseni, että yhdellä jäsenistä on juurikin narttu astutettu. Paremmin ei voisi sattua, jos saisi ihan jalostukseen perehtyneen ja sitä valvovan kasvattajan pentueesta itselleen pennun. Tuleehan nyt jalostustoimikunnan jäsenen noudattaa yhdistyksensä periaatteita, eihän hän muuten voisi toimikunnassa olla.

Mutta miten on totuus novascotiannoutajissa? Juurikin yllä olevan esimerkin kasvattaja ei kriteereitä noudata. Kyseinen kasvattaja (jalostustoimikunnan jäsen) on jo viime vuoden aikana käyttänyt urostaan, jonka lonkkaindeksi on todella huono 73, astutukseen. Tämä on kylläkin tehty ulkomailla, ehkä juurikin siksi, ettei se herättäisi niin paljon kiinnostusta ja löytyisikö suomesta edes ketään, kuka haluaisi narttunsa tällä uroksella astuttaa. Nyt on lisäksi astutettu oma narttu, jonka lonkat ovat CC ja lonkkaindeksi todella huono 75. Rotuyhdistyksen kriteerit antavat kuitenkin mahdollisuuden astuttaa myös CC lonkkainen, mikäli yhdistelmän lonkkaindeksi yhdessä on yli 100. Tämän kasvattajan käyttämän uroksen indeksi on hyvä 120, mutta yhdistelmä ei siitä huolimatta täytä VAADITTUA keskiarvokriteeriä! Toivottavaa uroksen osalta olisi myös useammat jälkeläisten lonkkatulokset. Nyt yhteensä 22 pennusta vain 8 on tutkittu. Tämä kohta ei täytä yhdistyksen suositusta: "Jälkeläisnäyttö, suositus uros: Ei enempää kuin kolme pentuetta, ennen kuin ensimmäiset Suomessa syntyneet pennut ovat yli puolitoistavuotiaita ja kaikista syntyneistä pennuista vähintään puolet on lonkkakuvattu, kyynärkuvattu ja silmätarkastettu." Yhdistelmä ei täytä myöskään suositusta: "Luonne, suositus: Koira on mh-kuvattu, luonnetestattu tai sen luonne on muutoin osoitettu soveltuvaksi jalostukseen." Tätä tulosta ei löydy yhdistelmän toiselta osapuolelta, mutta varmaankin tämä jalostustoimikunnan jäsen on ihan itse todennut luonteen sopivaksi. Miksi sitten narttu on astutettu? Voisiko taustalla olla taloudelliset seikat, jotka ajavat jo jalostuksen edelle…??

Miten tällainen toiminta leimaa yhdistyksen toimintaa? Miten tollerin pennun ostoa miettivä voi luottaa siihen, että sitoumuskasvattaja ja erityisesti jalostustoimikunnan jäsen noudattaa rotuyhdistyksen kriteereitä? Miten tämä leimaa muita jalostustoimikunnan jäseniä? Luulisi jonkun toimikunnasta kertovan, ettei tällainen toiminta ole hyväksyttävää ja jäsen tulee toimikunnasta erottaa. Mikäli erottamista ei tapahtuisi, eroaisi itse toimikunnasta. Tästä ei voi vetää muuta johtopäätöstä, kuin sen, että toimikunnan muut jäsenet tukevat moista toimintaa. Valitettavasti tämän tyyppinen toiminta leimaa myös niitä useita sitoumuskasvattajia, jotka pentueesta toiseen noudattavat yhdistyksen jalostuskriteereitä.

Kehotan pentua harkitsevien olevan hyvin kriittisiä, kasvattajaa valitessaan. Tässä yhdistyksessä kuuluminen jalostustoimikuntaan tai oleminen sitoumuskasvattajana ei ole tae laadukkaasta kasvattamisesta. Muistakaa, että sitoumuskasvattajien lisäksi on useita tollerikasvattajia, jotka kasvattavat laadukkaita ja rotuyhdistyksen kriteerit täyttäviä pentueita. Heiltä saatte varmasti tiedon, miksi he eivät sitoumuskasvattajia ole ja sen perusteella voitte itse tehdä oman valintanne. Olemme halutessanne käytettävissä, mikäli haluatte kääntyä puoleemme ja saada asiasta lisätietoa.

JALOSTUSNEUVONTAA??? (10.3.)

Miksi ihmeessä jalostustoimikunta ei anna urossuositusta rotuyhdistyksen jalostuskriteerit täyttävälle nartulle? Aloittelevan kasvattajan saamassa vastauksessa jalostustoimikunnalle osoittamaansa jalostustiedusteluun, ei suositella yli 6-vuotiasta ensisynnyttäjänä, vaikka suosituksissa vaadittava ikä on alle 8 vuotta, eikä siellä puhuta mitään ensisynnyttäjistä. Tätäkin vaadittavaa alle 8 vuoden ikää on yhdistyksen sitoumuskasvattaja rikkonut teettämällä pentueen yli 8 vuotiaalla nartulla. Nartun, jota jalostustiedustelu koski, lonkkaindeksi mainitaan huonoksi, lonkat ovat CC (indeksi 85), joten hyvän indeksin omaavan uroksen käyttäminen täyttäisi asetetun vaatimuksen yhteisen lonkkaindeksin arvosta eli yli 100. Myöskään nartun lähisukulaisissa tolleriyhdistyksen autoimmuunisairauslistan (julkinen) mukaan ei esiinny autoimmuunitauteja.  Lähisukulaisiksi yhdistys lukee jälkeläiset, täyssisarukset emän sekä isän. Tässä kohdassa voi jälleen todeta, että sairauksien ilmoittaminen siten, että ne näkyvät vain jalostustoimikunnan jäsenille, ei tue kasvatustoimintaa.

Kyseinen kasvattaja ei saanut urosehdotusta, eikä hän voi tietää mikä hänen valitsemansa uroksen suvun autoimmuunitautien tilanne on, muuten kuin julkisen autoimmuunisairauslistan osalta.  Toivoisi todellakin jalostustoimikunnan olevan tällaisen aloittelevan ja yhdistykseltä suositusta pyytävän kasvattajan tukena ja ohjaavan näin jalostusta mahdollisimman terveeseen suuntaan. Nyt kasvattaja on jäänyt ilman urossuositusta ja vastauksessa todetaan vielä, ettei urosehdotus täyttäisi jalostustoimikunnan periaatteita, voi vaan kysyä, miltä osin ei täyttäisi?

Jalostustoimikunnan toiminta on, kuten alla olevista kertomuksistakin voitte todeta, todella epäloogista. Toimikunnan omat jäsenet toimivat kriteerien vastaisesti, eikä tukea anneta kriteerit täyttäville yhdistelmille, mikäli kasvattaja ei jo ennestään ole yhdistyksen sitoumuskasvattaja.

 

 

Neljä kirjoitusta koskee samaa aihepiiriä, josta syystä laitan ne tähän siinä järjestyksessä kuin ne on kirjoitettu. Kannattaa lukea kaikki ;-)

 

OSA 1

AJATTELEMISEN AIHETTA (8.12.)

Haluan tuoda lukijoille tiedoksi jalostustoimikunnan jäsenen oman toiminnan kasvatuksessaan.

Jalostustoimikunnan jäsen, kasvattaja X on käyttänyt urostaan jo alle 2-vuotiaana viisi kertaa (1v 2kk, 1v 3kk, 1v 5kk, 1v 5kk ja 1v 9kk). Uroksen osalta ei siis ole odotettu minkäänlaista jälkeläisnäyttöä, ennen sen käyttämistä useaan kertaan uudelleen. Uroksen lonkkaindeksi on tuolloin ollut 95. Viimeisin astutus suomessa on tehty 21.6.2012, jolloin uroksen lonkkaindeksi on ollut jo huono 86. Emänä on käytetty kasvattajan omaa narttua, jolla lonkkaindeksi myös huono 85. Tämän yhdistelmän tuloksena syntyneistä pennuista on tutkittu 7/10, tuloksena 2 x B/B, 2 x C/C ja 3 x D/D. Tästä huolimatta kasvattaja on edelleen käyttänyt urostaan ulkomailla, viimeksi kesäkuussa 2014 Saksassa, jolloin uroksen lonkkaindeksi oli 73.

Kasvattaja suunnittelee ja on avoimesti kertonut blogissaan aikovansa teettää pentueen vuonna 2015 nartullaan, joka on yllämainitun uroksen jälkeläinen, nartun oma lonkkaindeksi on 75 (C/C), sisaruksissa on 3 kpl D/D -lonkkaisia, eikä yhtäkään terveeksi lonkiltaan kuvattua koiraa.

Myös on tiedossa, että muutama hänen kasvattamistaan koirista sairastaa autoimmuunisairautta. Näitä sairastumisia ei ainakaan yhdistyksen julkaistuissa tapauksissa näy.

Mielestäni erityisesti jalostustoimikunnan jäsenen tulisi kaikessa toiminnassaan näyttää esimerkkiä muille koiranomistajille ja – kasvattajille. Kasvattaja X ei mielestäni tätä kriteeriä täytä ja siksi välitin tiedon jalostustoimikunnalle sekä yhdistyksen puheenjohtajalle. Sain tiedon, ettei hallituksen käymiä keskusteluja yksityishenkilöistä julkaista, mikä on täysin ymmärrettävää. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, onko kasvattaja X vuonna 2015 jalostustoimikunnan jäsen, mikäli on, itse ainakin suhtautuisin hyvin kriittisesti sieltä tuleviin suosituksiin.

Voidaan myös ihmetellä, miten tällainen kasvattaja alun perin hyväksytään jalostustoimikunnan jäseneksi, ehkä taustojen selvittäminen tulisi tehdä vähän perusteellisemmin. Kaikki yllä kirjoittamani tiedot on kuitenkin julkisesti netissä nähtävillä.

 

OSA 2

KUKA SITOUMUSKASVATTAJAKSI JA PENTUVÄLITYKSEEN (13.1.2015)

Sitoumuskasvattajien kriteereissä todetaan "Sitoumuskasvattajat sitoutuvat tekemään pääsääntöisesti sellaisia pentueita, jotka täyttävät nykyiset yhdistyksen jalostussuositukset". Jalostustoimikunnan puheenjohtaja ilmoitti meille sähköpostien välityksellä, että tämä kohta tarkoittaa yli 50% terveiden pentueiden teettämistä. Meidän osalta ensimmäinen pentue on kriteerit täyttävä ja toinen ei ole. Viestissään puheenjohtaja kirjoitti "Listalle pääsette takaisin, kun suunnittelette jalostustoimikunnan toimintaperiaatteet täyttävää pentuetta seuraavan kerran". Nyt juurikin suunnitelmissa tällaisen pentueen teettäminen Minkulla (Magicfox´s Nebbiolo) vuonna 2016. Tämän pentueen muut sisarukset ovat täysin terveitä. Tähän perustuen laitoimme jalostustoimikunnalle viestiä, että haluamme takaisin sitoumuskasvattajalistalle. Nythän meillä olisi prosenttienkin mukaisesti 66,6% terveitä pentueita.

Saimme yhdistykseltä tiedon, ettei meitä lisätä sitoumuskasvattajalistalle. Syyksi ilmoitetaan, ettei tuleva pentueemme ole "jalostustoimikunnan toimintaperiaatteet täyttävä yhdistelmä". Kyllähän se sitä on tällä hetkellä. Onko sitoumuskasvattajan "pentuja suunnitteilla" -listaukseen pääsemisen edellytyksenä yhdistelmä, joka on tiedossa ja kumpikin vanhemmista täyttää kaikki yhdistyksen kriteerit? Kävin katsomassa listalla tällä hetkellä olevat kasvattajat, joita on noin 40. Listalla olevista noin 15 ilmoittaa, ettei heillä edes ole pentueita suunnitteilla. Kymmenisen kasvattajaa suunnittelee pentujen teettämistä, näistä useimmilla yhdistelmää ei ilmoiteta. Lopuilta kasvattajilta puuttuu kotisivut tai sitten sivujen päivittäminen on usean vuoden takaa. Miten siis jalostustoimikunta on varmistunut näiden pentueiden täyttävän "jalostustoimikunnan toimintaperiaatteiden yhdistelmän"? Kohdellaanko tässä yhdistyksen jäseniä tasa-arvoisesti? Ohjaako toimintaa nyt jokin muu kuin kaikille yhteiset säännöt? Ehkä seuraavat murinamme antavat näihin kysymyksiin lisää vastauksia.

Ovatko sitoumuskasvattajaksi ottamisen kriteerit yleensäkään toimivat ? Otetaan esimerkkinä uusi kasvattaja, joka teettää ensimmäisen pentueen, johon syntyy 8 pentua. Pentueesta jätetään itselle yksi narttu. Kasvattajalle jääneen pennun lonkat kuvataan ja tulos on C/C, lonkkaindeksi 78, muutenkin pentueen lonkkaindeksit ovat huonot. Näin kasvattajalla on nuori narttu, joka ei sovi enää jalostukseen, ainakaan yhdistyksen kriteerit täyttävästi. Myös jo synnyttäneen nartun käyttämistä ei suositella, koska jälkeläisnäyttö lonkkien osalta on niin huonoa. Useimmat tässä tilanteessa joutuvat luopumaan kasvatuksesta, koska täytyisi etsiä uusi kasvatuslinja ja hankkia uusi narttu. Monella kasvattajalla ei myöskään tiloista johtuen ole mahdollisuutta pitää useampaa koiraa, useimmat kun eivät halua tolleria ulkotiloissa pitää tai niitä erilliseen rakennukseen majoittaa. Jos sama tilanne tulee kasvattajalle, jolla on useita aikaisempia pentueita, hän on aivan eri tilanteessa. Halutessaan hän voi teettää pennut samalla nartulla tai nuoremmalla nartulla ja hän on edelleen sitoumuskasvattaja, kunhan hän aikaisemmin on pääsääntöisesti teettänyt kriteerit täyttäviä pentueita. Yksinkertaisesti sanottuna, kasvattaja joka on kasvattanut 22 pentuetta, joista 19 kriteerit täyttävästi, ei hän poistu sitoumuskasvattajista missään vaiheessa, vaikka teettäisikin pentueita, jotka kriteereitä ei täytä.

Voisiko kriteereissä huomioida vain viimeisimmät pentueet, ei olisi mitään kasvatuksen hyväksymistä "pääsääntöisesti". Mikäli kasvattaja tekee pentueen joka ei täytä rotuyhdistyksen kriteereitä, hän on automaattisesti pentueen syntymästä 24kk poistettuna sitoumuskasvattajista. Myös yksittäisiä kohtia tulisi tarkastella, autoimmuunitautien osalta todetaan, että "kahdella tai useammalla lähisukulaisella (vanhemmalla, jälkeläisellä tai täyssisarella) on vakava perinnöllinen sairaus". Onko sama asia, että 11 pennun pentueesta kaksi sairastuu autoimmuunitautiin, joten lähisukulaiset eivät täytä kriteereitä. Jos syntyy 3 pentua, joista yksi sairastuu, kriteerit täyttyvät. Voisiko siinäkin kohdassa olla esim mikäli lähisukulaisten määrään verraten yli 15%:lla on autoimmuunisairaus, ei kriteerit täyty, silloin huomioitaisiin myös pentujen sekä jälkeläisten kokonaismäärä.

OSA 3

YHDISTYKSEN TOIMINTA (16.1.2015)

Mielestämme sitoumuskasvattajia huomioidaan yhdistyksen toiminnassa muita kasvattajia enemmän. Koiramme -lehteen tullutta novascotiannoutaja-kirjoitusta kommentoimme tollerit face-ryhmässä. Siellä yhdistyksen toimikunnassa mukana olevat jäsenet ilmoittivat, että koiramme-lehden toimittaja oli mielivaltaisesti lähestynyt joitakin yhdistyksen jäseniä ja kirjoitus oli näistä koottu. Kun kysyimme asiaa lehden toimituksesta, sieltä kirjallisesti meille kerrottiin, että kirjoitus oli annettu rotuyhdistykselle. Ilmoitimme myös olevamme halukkaita rotukummeiksi, saimme kielteisen vastauksen, vaikuttiko asiaan se, ettemme ole sitoumuskasvattajia?

Tolleri-lehdessä nro 4/2014 oli kasvattajille tehty kysely, joka sekin oli osoitettu vain sitoumuskasvattajille, miksi näin? Siellä kysytään mm.

  • Mihin ominaisuuksiin kiinnität kasvatustyössäsi tällä hetkellä eniten huomiota
  • Miten toivoisit jalostustoimikunnan tukevan kasvatustyötäsi

Eikä yhdistystä kiinnosta mitä ei-sitoumuskasvattajat näistä asioista ajattelevat?

Jalostuksen tavoiteohjelmassa todetaan:

"Rotujärjestö toivoo, että jalostusvalinnoissa kiinnitettäisiin ensisijaisesti huomiota koirien terveyteen, luonteisiin ja käyttöominaisuuksiin huomioiden myös populaation kokonaistilan. Kasvattajat valitsevat jalostusyksilöt ja ovat siksi avainasemassa. Tämän vuoksi on tärkeää panostaa kasvattajien suuntaan tapahtuvan tiedottamisen lisäämiseen. Jalostustoimikunta on laatinut toimintaohjeet ja jalostukseen käytettävien koirien vähimmäisvaatimukset. Niiden sekä jalostusneuvonnan avulla pyritään ohjaamaan jalostusta oikeaan suuntaan."

Mielestämme toiminnassa tulisi enemmän olla yhteydessä myös näihin ei-sitoumuskasvattajiin. Heille tulisi antaa ohjausta oikean kasvatuksen suuntaan ja pyrkiä saamaan heidät aktiivisesti toimintaan mukaan. Mikäli kyselyt ja toiminta ohjataan vain sitoumuskasvattajien suuntaan, tulee varmasti myös tollerien jalostus tästä kärsimään, koska näillä kasvattajilla ei välttämättä jatkossakaan ole halua teettää rotuyhdistyksen jalostusyhdistelmän kriteereitä täyttäviä pentueita. He tuskin tietävät edes millä perusteilla paluu takaisin sitoumuskasvattajaksi on mahdollista, kuten meidän esimerkkimme osoittaa. Missään ei ole selkeästi kerrottu, miten paluu voi tapahtua, miten huomioidaan ei-sitoumuskasvattajien osalta tämä "pääsääntöinen" kasvattaminen tai mikä yhdistelmä ja missä vaiheessa täyttää rotuyhdistyksen kriteerit. Jos ehdot olisivat selvät ja esimerkiksi pentueen, joka ei täytä kriteereitä, kasvattamisesta seuraisi 24kk "ehdollinen" eli poistettaisiin sitoumuskasvattaja-listoilta, olisi se kaikille täysin selvää ja se vähentäisi näiden sitoumuskasvattajien halua kiertää rotuyhdistyksen kriteereitä ja piiloutumaan tämän "pääsääntöisesti" sanan taakse.

Juurikin sain lukea yhdistyksen sivuilta törkeimmän teon ei-sitousmukasvattajia kohtaan! Tervetuloa kasvattajapäiville…. TERVETULOA tosiaan. Sitoumuskasvattajille tilaisuus on ilmainen, muille maksaa 15 euroa. Onko tämä tapa, jolla oikeasti uskotte saavanne jalostustoimintaan yhteisen linjan sekä muuttamaan ei-sitoumuskasvattajien asenteita. Päivä olisi erityisen tärkeä ei-sitoumuskasvattajille ja tällä te varmistatte, ettei sellaisia tilaisuuteen osallistu, tehkää vaikka asiasta kysely tilaisuuden aikana. Ihme ettette ole laittaneet osallistumismaksuksi 200 euroa, jolla asia olisi tullut entistä paremmin selväksi. Samalla käytetään yhdistyksen yhteisiä rahoja vain rajatulle joukolle, joka on mielestämme todella moraalitonta. Tuskin yksikään ei-sitoumuskasvattaja on jäsenmaksun maksanut ja halunnut, että sillä kustannetaan sitoumuskasvattajan osallistuminen ilmaiseksi kasvattajapäiville. Kello 12.45-13.30 on luento aiheesta: "Jalostustoimikunnan vuosi 2015 & NOME-toimikunnan terveiset: Uusia tuulia aloitteleville noutajaharrastajille & sitoumuskasvattajille". Ilmeisesti tähän osioon osallistuvat vain sitoumuskasvattajat, jos nyt joku ei-sitoumuskasvattaja saattaisi paikalle eksyä ;-)

Onko tollerien jalostukselle tärkeämpää saada rotuyhdistyksen kriteerit tällä hetkellä täyttävä kasvattaja takaisin sitoumuskasvattajaksi vai onko tärkeämpää pitää useita pentueita tehnyt kasvattaja yhdistyksen toimihenkilönä, vaikka hän teettää tälläkin hetkellä rotuyhdistyksen kriteerien vastaisia pentueita….. ilmeisesti jälkimmäinen ;-)

OSA 4

JALOSTUSTOIMIKUNTA (19.1.2015)

Jalostustoimikunnan toimintaperiaatteet: "Jalostustoimikunta seuraa rotua ja sen kehitystä sekä informoi ja neuvoo kasvattajia ja koiranomistajia jalostukseen liittyvissä asioissa. Jalostukseen on pyrittävä käyttämään mahdollisimman korkealuokkaisia, terveitä ja terveistä linjoista polveutuvia yksilöitä. Yhdistelmää suunniteltaessa kasvattajien tulisi pyrkiä ottamaan huomioon yksilöiden ja niiden lähisukulaisten perinnölliset sairaudet ja viat, käyttöominaisuudet sekä ulkomuodolliset seikat."

Suositukset jalostusyhdistelmälle:

Lonkkanivelen kasvuhäiriö (dysplasia)
Jalostukseen suositellaan lonkiltaan terveitä, dysplasiavapaita yksilöitä (lonkat A tai B). Mikäli koiralla C-lonkat, tulee yhdistelmän lonkkaindeksien keskiarvo olla yli 100.

Ulkomuoto
Vaatimus: Yksi vähintään EH:n arvoinen näyttelytulos vähintään 18kk iässä tai jalostustoimikunnan muuten toteama rotutyypillisyys.

Ikä
Vaatimus: Yli 8-vuotiasta narttua ei tule käyttää jalostukseen.

Aiemmassa viestissä kerroin jalostustoimikunnan jäsenen kasvatustoiminnasta. Miten tietoisesti henkilö astuttaa uroksellaan, jonka lonkkaindeksi on todella alhainen 73 ja jälkeläisnäyttö osoittaa, miten sairaita pentueita uros lonkkien osalta jälkeensä tuottaa. Suunnitelmissa hän kertoo, miten aikoo tämän uroksen jälkeläisellä nartulla teettää pennut keväällä. Nartun lonkat C/C ja lonkkaindeksi on 75. Eipä taida sellaista urosta löytyä, jonka kanssa yhteinen lonkkaindeksi ylittäisi rotuyhdistyksen vaatimuksen yli 100. Tiedotin tästä asiasta jalostustoimikuntaa 17.11.2014. Suureksi ihmetyksekseni henkilö on edelleen jalostustoimikunnan jäsen. Mielestäni jalostustoimikunta ei tällä viestitä muuta kuin sitä, että tällainen toiminta on toimikunnan mielestä täysin hyväksyttävää !

Otan samalla esille muutaman muunkin esimerkin, miten sitoumuskasvattajat ovat sitoutuneet annettuihin vaatimuksiin ja suosituksiin.

Juuri pentuvälityksessä oli pentue, jonka uroksella on ulkomuotoon liittyen näyttelytuloksena Hyvä. Yhdistyksen vaatimuksena on vähintään 18kk iässä näyttelytulos Erittäin Hyvä. Siellä on kylläkin mahdollisuus siihen, että jalostustoimikunta on rotutyypillisyyden todennut. Tämä kohta palvelee erityisesti niitä, joilla on joku tuttu jalostustoimikunnassa, joka voi tämän rotutyypillisyyden todeta. Olisi mielenkiintoista tietää, miten käytännössä tämä toteaminen tehdään.

Viime vuoden pentuvälityslistoilla oli myös suuren kasvattajan pentue, jonka pentueen emä oli iältään 8v 11kk. Tässä rotuyhdistyksen vaatimuksena on sanasta sanaan "Yli 8-vuotiasta narttua ei tule käyttää jalostukseen." Tässä kohdassa ei mainita mitään muuta vaihtoehtoa.

Toisen suuren kasvattajan kotisivuilla lukee "Jalostukseen käytän vain rotujärjestön laatuvaatimukset täyttäviä koiria". Kuitenkin viime vuonna tämäkin kasvattaja teetti pentueen, jonka yhdistelmän lonkkaindeksi oli 93. Tämä yhdistelmä ei sentään ollut pentuvälityksessä, mutta toinen vaatimukset täyttävä oli, joten kyllä sitä kautta näitä ostajia saatiin myös tähän toiseen pentueeseen.

Mielestäni näissä tilanteissa pennun ostavaa asiakasta johdetaan harhaan. Läheskään jokainen ostaja ei tunne koiranet-jalostustietojärjestelmää, eikä välttämättä ymmärrä kaikkia rotuyhdistyksen kriteereitä. Ostajat myöskin virheellisesti luottavat face-ryhmissä annettuun "lupaukseen" jossa todetaan että sitoumuskasvattajat kasvattavat aina rotuyhdistyksen kriteerit täyttäviä pentueita, tämä EI TODELLAKAAN pidä paikkaansa.

Näiden esimerkkien perusteella ei voi kuin päätellä, että jalostustoimikunnan toimintaa ohjaa muukin kuin annetut ohjeet ja vaatimukset. Onko kyseessä sitten joidenkin henkilöiden suosiminen, ystävyyssuhteet vai pelkkä piittaamattomuus. Kuinka paljon asiaan vaikuttaa raha, saadaanhan isojen kasvattajien pentujen ostajista paljon enemmän yhdistyksen jäseniä, kuin pienten kasvattajien. Yllä olevan kertomuksen perusteella kehotan jokaista harkitsemaan hyvin tarkkaan, kääntyykö jalostusasioissa toimikunnan puoleen, itse en ainakaan näiden tietojen valossa sitä tekisi.

 

LISÄYS KOIRAMME LEHDEN KIRJOITUKSEEN (20.11.)

Tarjosimme koiramme-lehden toimitukseen lisäystä kuvaukseen novascotiannoutajan esittelystä, joka julkaistiin lokakuun numerossa. Toimituksesta vastattiin: "Ihan aluksi pahoittelen jos rotujärjestön kautta mennyt rotuesittelyn kirjoittajan pyyntö vastata hänen esittämiin kysymyksin ei tavoittanut teitä. Se olisi ollut erinomainen mahdollisuus saada näkemyksenne juttuun. Kirjoituksenne on hyvää tekstiä, mutta kuitenkin lähinnä rotuesittelyä täydentävää. Mielestäni rotuesittely ei kertonut rodusta ja sen monikäyttöisyydestä vinoutuneella tai väärin painottuneella tavalla. Tässä mielessä täydennyksenne ei anna sellaista oleellista informaatiota rodusta, joka olisi välttämätöntä heti rotuesittelyn perään julkaista. Rotuesittelyssä tuodaan monessa kohdassa esiin rodun monipuolisuus ja soveltuvuus erilaisiin harrastuksiin."

Tästä syystä julkaisemme kirjoituksemme täällä:

Viitaten koiramme lehden nro 10/2014 olleeseen kertomukseen novascotiannoutajasta (tolleri), haluamme tuoda esiin rodun monikäyttöisyyden eri lajeissa. Kertomuksesta tuli hyvin esiin rodunomaisten lajien harrastaminen, mutta tänä päivänä tolleri sopii niin moneen muuhunkin lajiin. Tolleri voi kiitää hurjaa vauhtia agilityradalla ja seuraavassa hetkessä rauhoittua täysin tekemään toko-suoritusta. Halu jäljestämiseen löytyy useimmilta rodun edustajilta ja tolleri jaksaa jälkitarkasti seurata pidemmänkin reitin. Näyttelyissä tolleri viihtyy kuin kotonaan, häkki vain kentän reunalle ja siellähän se hetken kuluttua onnellisesti makoilee.

Agility sopii erittäin hyvin novascotiannoutajalle. Luonne asettaa kyllä isoja haasteita ohjaajalle. Harjoitusten välillä ja jopa harjoituksen aikana saattaa tollerin mielentila muuttua tilasta toiseen. Treenit voivat alkaa melko rauhallisesti ja ensimmäinen harjoitus vedetään vireystaso keskivaiheella. Innostus lajiin voi olla kuitenkin niin kova, että ensimmäisen harjoituksen jälkeen ei maltettaisi odottaa seuraavaa vuoroa. Kentän laidalla alkaa liikehdintä ja pientä vinkunaa sekä joskus ihan haukuntaa kuuluu. Sitten kun päästään radalle ja kaulapanta poistetaan, saatetaan olla vireystaso aivan tapissa. Tollerin yksi isoimmista haasteista agilityssa on juurikin tämä vireystaso. Toinen iso haaste on koulutuksen pitäminen mielekkäänä, tolleri kyllästyy melko nopeasti yhden esteen harjoittelemiseen. Sinun pitää oppia tuntemaan koirasi, seurattava sen käyttäytymistä ja tehtävä harjoitukset tollerin ehdoilla, jolloin saavutat myös parhaimman tuloksen.

Mejä (metsästyskoirien jäljestämiskoe) sopii erinomaisesti novascotiannoutajalle, sillä yleensä hyvin itsenäisenä työskentelijänä ja hyvänä nenänkäyttäjänä rodulla on luontaiset taipumukset jäljestykseen. Mejässä ohjaajan rooli on vähäinen, tärkeintä on luottaa koiraan ja seurata koiran työskentelyä sille työrauha antaen. Mejä on rento ja mukava laji, joka vie paljon aikaa mutta myös antaa paljon. Tollerin työskentelyä ja siitä nauttimista on hieno seurata liinan päässä perässä tarpoessaan, mielessä johtolause "luota koiraan". Koira kyllä tietää missä jälki kulkee, sinä et.

Näyttelyissä novascotinnoutajan kanssa voi viihtyä, kunhan koiralle on opetettu käyttäytymisen perussäännöt, se on tottunut suureen väkimäärään sekä viihtyy häkissä. Tolleri kuuluu ns. vapaasti esitettäviin rotuihin. Tämä tarkoittaa sitä, että koiraa ei asetella poseeraamaan, sen häntää ei seisotettaessa pidetä ylhäällä, sitä ei juoksuteta hihna kireällä, vaan vapaasti. Kaikenlainen yliesittäminen ja esittäjän itsensä esittäminen tulisi tämän rodun kanssa unohtaa. Tolleri vilkasluonteisena koirana usein nauttii esiintymisestä ja ravaa ja seisoo häntä liehuen. Itse kuljemme näyttelyissä iso häkki mukana, jonne kaikki kolme tyttöä menevät mielellään odottelemaan esiintymisvuoroaan, ja pian jo kuuluu häkistä unista tuhinaa. Kun häkin ovi avataan ja näyttelyhihna laitetaan kaulaan, syttyy ilo silmiin ja koko koiran olemus muuttuu, esiintyminen on kivaa. Vapaasti ja luonnollisesti esiintyvä koira on kaunista katsottavaa.

Toko (tottelevaisuuskoe) sopii novascotiannoutajalle hyvin, sillä älykkäinä ja energisinä koirina ne nauttivat saadessaan tehdä työtä ohjaajansa kanssa palkan ansaitakseen. Haastetta lajissa tarjoaa tollerin monasti huonohko toistojen kestokyky, joka asettaa ohjaajan kekseliäisyyden koetukselle, miten harjoitukset pidetään mielekkäinä ja suoritukset sellaisina kuin ohjaaja haluaa, eikä sellaisina mitä tolleri haluaa.

Sen lisäksi on iso joukko muita vähemmän tunnettuja harrastuksia, mistä varmasti löytää lisää tollerille sopivia harrasteita. Lajeista voi mainita vepe (vesipelastus), frisbee (freestyle, pituusheitto, tarkkuusheitto), Dobo-pallotreenit ja palveluskoiralajit. Meillä lenkeillä odotetaan innolla pellonreunaan pääsyä, koska silloin tiedetään frisbeen kohta lentävän. Myös Doboa kokeiltiin ja hyvinhän meidän nuorimmat pallon päällä pysyivät.

Mihin olosuhteisiin novascotiannoutaja voidaan hankkia? Meiltä on lähtenyt koiria kerrostalosta isoon omakotitaloon maalle, kuitenkaan asumisolosuhteet eivät ole se ratkaisevin tekijä saada tasapainoinen ja terve koira. Olemme myös kokeneet, ettei tollerilla ole ongelmia lapsiperheissä, vaan se tulee toimeen myös lasten kanssa. Mikäli tolleri hankitaan ensimmäiseksi koiraksi, tulee koiran ostajan olla perehtynyt koiraharrastamiseen huolella. Rodun kanssa tulee kyllä toimeen, mutta tollerin luonne asettaa omat haasteensa. Koulutuksessa tulee olla johdonmukainen ja lempeän ankara. Meidän mielestämme tolleri ei ole ulkokoira ja sellaiseen paikkaan emme koiraa myy. Kasvattajana me etsimme perheet, jotka tietävät mitä ovat ostamassa. Heidän tulee sitoutua koiran kanssa harrastamiseen, me emme vaadi rodunomaisten lajien harrastamista, toivomme sitä, mutta uskomme yllä mainittujen lajienkin kanssa koirasta saa onnellisen, elämästään nauttivan tasapainoisen koiran.

 

KOIRAMME lehden kirjoitus (16.10.)

Hienoa, että novascotiannoutaja saa näkyvyyttä ja sitä tehdään tunnetuksi. Jäimme kuitenkin ihmettelemään kirjoituksen sisältöä sekä rakennetta. Kenelle kirjoitus oli tarkoitettu? Uskoaksemme koiramme lehteä lukee koiraihmiset ja erityisesti kirjoitus kiinnosti varmaan tolleria itselleen haaveilevia ja antoiko tämä kirjoitus niille sen monipuolisen kuvan, mitä tolleri on, mielestämme EI. Kirjoitus tuntui vähän irralliselta, hätäisesti tekaistulta ja monet henkilöt kertoivat novascotiannoutajasta samat asiat. Olisiko ollut parempi, että alkuun olisi kerrottu faktat, rodun alkuperä, rodunomaiset käyttötarkoitukset, terveystilanne, rodun tulo suomeen, harrastajamäärät jne. Sen jälkeen olisimme toivoneet esittelyä koiran tämän hetken käyttömahdollisuuksista ja niistä useista lajeista, joita novascotiannoutajan kanssa voi harrastaa. Harrastuksen yhteydessä olisi tuotu esiin, miten juurikin tollerin luonne tämän lajin parissa näkyy ja mitkä ovat tollerin vahvuudet sekä haasteet lajin osalta. Kirjoittajana olisi voinut olla pitkän linjan harrastaja kyseisestä lajista, varmaankin halukkaita sekä kykeneviä olisi ollut.

Kirjoituksessa tulee hyvin esille tollerin luonne. Siellä kerrotaan useassa kohdassa, miten koira käyttäytyy ja millä adjektiiveillä tolleria voi kuvata. Eikö luonteen kuvaaminen yhteen kertaan olisi riittänyt. Vielä laajemmin olisimme toivoneet kertomusta siitä, mihin tolleri voidaan hankkia. Keskustelupalstoilla näkee jatkuvasti kysyttävän sopiiko jokin rotu kerrostaloon, kaupunkiin, lapsiperheeseen, ensimmäiseksi koiraksi jne. Nyt olisi ollut hyvä paikka antaa näihin vastauksia.

Eniten ihmettelemme sitä, mitä kerrottiin neljästä hyvin novascotiannoutajalle sopivasta sekä suositusta lajista; mejä, toko, agility ja näyttelyt. Toko ja agility oli mainittu koko kertomuksessa vain 2 kertaa ja agilitystä oli kerrottu pelkkiä tuloksia 12 tekstiriviä, näyttelyt mainitaan kerran, mejästä ei oltu kerrottu mitään. Tulisi kuitenkin tunnustaa se todellisuus, mitä novascotiannoutajan hankkineet omistajat harrastavat. Varmasti tällä hetkellä on huomattavasti enemmän tollereita toko- ja agilityharrastuksissa sekä näyttelyissä kiertämässä, kuin näissä rodunomaisissa lajeissa. Varmasti kertomukseen olisi löytynyt myös hyviä kuvia tollereista harrastusten parissa.

Kirjoituksessa tuotiin korostetusti esiin rodunomaisia lajeja, noutajien taipumuskoetta, nomea sekä metsästystä. Pidämme erittäin positiivisena, että koiran kanssa harrastetaan näitä lajeja, emme missään nimessä ole sitä vastaan. Harrastetaanhan meilläkin metsästykseen liittyvää mejää kolmen koiran toimesta. Jotenkin vain tuntuu, että jotkut kasvattajat eivät näe koiran käyttömahdollisuutena kuin nämä rodunomaiset lajit, mikä on mielestämme suuri vahinko. Kennel Siipiveikon toimesta kirjoitetaan "en suosittele ihmisille, joita ei kiinnosta lainkaan rodunomainen toiminta". Kennel Magicfox´s suosittelee myös muiden lajien harrastajille. Metsästysaika metsäkanalinnuille on vain 10.9.-31.10. ja muille linnuille pääsääntöisesti 20.8.-31.12. eli enimmillään noin 5 kuukauden ajan. Milloin harrastetaan noutajien taipumuskoetta tai nomea? Sitähän ei talvella tehdä, mitä silloin nämä metsästäjät ja rodunomaisten harrastusten nimeen vannovat harrastavat?

Mitä ihmettä teki yhden palstan sivuinen kirjoitus novascotiannoutajasta lutikkakoirana? Voihan sillä osoittaa rodun monipuolisuutta, mutta pitääkö siitä kirjoittaa, kun mejästä, tokosta, agista eikä näyttelyistä ole kirjoitettuna mitään. Loppuun olisi voinut kirjoittaa kappaleen, missä kaikessa novascotiannoutajaa käytetään, kuten rauniokoira, sienikoira, ludekoira yms.

Kirjoituksessa tuodaan hyvin esiin, minkä kennelin kukin kirjoittaja omistaa. Mielestämme olisi voinut kertoa, kuinka pitkän linjan kasvattaja tai novascotiannoutajan omistaja on kyseessä. Samalla olisi kerrottu harrastukset, mitä koiran kanssa on tehty ja mahdolliset saavutukset. Mainitaan nyt tässä samalla, että kirjoituksessa vain lempinimillä mainitut Wilkku ja Woltti ovat meidän kasvatteja, viralliselta nimeltä ja titteleineen; Wilkku (2v8kk) = FIN JVA HeJV-12 JV-12 BY MVA Magicfox`s Cuatro Pasos ja Woltti (7kk) Magicfox`s Bierzo Mencia.

 

HAUSKAA tai sitten ei.... (6.10.)

Kirjoitukseni alkaa esimerkistä, jonka näin muutama päivä sitten. Agility-treeneissä koira ei suorita ohjaajan haluamalla tavalla, mitä hän tekee? Ottaa koirasta niskasta kiinni ja kantaa sitä ilmassa muutaman metrin, samalla toruen koiraa. Ymmärrän erittäin hyvin, että treeneissä saattaa pinna palaa, jos koira ei suoritakaan halutulla tavalla. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että se turhautuminen puretaan koiraan ja korjaaminen tapahtuu moisella tavalla. Onko silloin tämä yhteinen harrastus enää kivaa? Koira tulee kuitenkin tekemään niitä virheitä aina ja suurin osa niistä virheistä on sen ohjaajan aiheuttamia, vaikka hän ei sitä tiedostaisikaan. En myöskään usko, että koiran mielenkiinto lajiin säilyy kovinkaan pitkään, kun radalla saa moista höykyytystä.

Näyttelyissä olen henkilökohtaisesti nähnyt miten toisen koiraa esittänyt "handleri" on tullut koiran H-arvostelun jälkeen, koiraa vauhdilla vetäen, omistajan luokse ja paiskannut hihnan hänen käteensä sanomatta sanaakaan. Siitä sitten vauhdilla ulos hermosauhuille. Useasti näkee myös näitä koiranomistajia, jotka antavat koiransa vinkua ja haukkua häkeissään (muiden iloksi) ja sitten tullaan silloin tällöin paikalla, heristetään sormea ja komennetaan koiraa olemaan hiljaa, joskus jopa otetaan koira ulos ja tukistetaan karvoista. Eihän se hiljaisuus kestä kuin hetken, kun koira aloittaa jälleen konsertin, joka tuntuu olevan ainoa tapa saada se omistaja kiinnostuneeksi koirastaan. Näyttelyistäkin pitäisi tehdä molemmille sitä hauskaa yhteistä tekemistä ja ensimmäisenä tulisi koira opettaa olemaan häkissään haukkumatta. Koirahan siellä viettää suurimman osan ja varsinainen suoritus on muutaman kierroksen kiertäminen kehässä, eikä se paljon koiraa aktivoi. Käy siis koirasi kanssa esitysten välissä lenkillä, aktivoi sitä häkissään (lelut/namit) ja pidä huolta että positiivinen asenne säilyy tuloksista huolimatta. Näyttää siltä, että osa porukasta on siellä vain tapaamassa ihmisystäviä ja koirat jää aivan liian vähälle huomiolle.

Myös kotioloissa koirien kanssa voidaan olla monella eri tavalla. Itse en ymmärrä jos koiran liikkumista sisätiloissa rajataan merkittävästi. Kyseessä on kuitenkin laumaeläin ja erityisesti ainoana koirana elävillä muut ihmiset ovat sen lauma. En ymmärrä, mikäli koira rajataan yöksi omaan tilaansa, varsinkin jos se tehdään jo pennusta pitäen, vanhempi koira saattaa ihan omasta halustaan hakeutua toiseen huoneeseen. Pennulle outo ympäristö, pimeys, eikä ketään tuttua lähettyvillä, se ei ole paras lähtökohta pennun kehittymiselle. Osa sulkee koiransa kylpyhuoneeseen tai vessaan päivän ajaksi, jotta jätöksien siivoaminen on helppoa, ei voi ymmärtää. Netissä kysellään kuinka monen koira pääsee sohvalle tai sänkyyn. Monessa viestissä todetaan, ettei koiraa voi päästää sohvalle tai sänkyyn, kun se tuo likaa mukanaan. Onko tämä koiranostajille niin iso yllätys, että koira tuo tullessaan likaa sisälle? Mikäli asia on merkittävä, ehkä koiraa ostaessa olisi pitänyt huomioida miten kyseisen koirarodun karva sotkee sisätiloja. Miksi otatte koiran, jos koira ei olekaan se ihmisen paras ystävä, jolle myöskin luodaan ne parhaimmat ja hauskimmat elinolosuhteet.

 

RODUNOMAISET HARRASTUKSET, vai jotain muuta (25.9.)

Keskusteluissa osa kasvattajista on ottanut korostetusti esiin Novascotiannoutajien rodunomaiset käyttötarkoitukset. Mielestämme tolleri on paljon muutakin kuin metsästyskoira, eikä muita harrastusmuotoja kannata missään nimessä jättää keskusteluista sivuun.

Faktat otettu "Novascotiannoutajien jalostuksen tavoiteohjelmasta".

Mikä on Novascotiannoutajan alkuperäinen käyttötarkoitus? Novascotiannoutajan käyttötarkoitus eroaa muista noutajaroduista siten, että rotua ei alun perin ole jalostettu pelkästään noutavaksi vaan myös houkuttelevaksi lintukoiraksi. Novascotiannoutajia käytetään yhä vesilintujen houkutteluun, vaikkakin pääosaa metsästykseen käytettävistä yksilöistä käytetään kuten muita noutajia. Rodun houkuttelutaitoa hyödynnetään jonkin verran Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Ruotsissa. Suomessa houkuttelua on toistaiseksi hyödynnetty vain yksittäistapauksissa lähinnä kokeilumielessä.

Voi ihmetellä, miksi tollauskokeet eivät ole rantautuneet Suomeen, Ruotsissa niitä järjestetään. Suomessa tasapäistetään kaikki noutajat, kaikille on sama koe NOU. Kylmällä riistalla variksia, lokkeja ja pupun jäljestys. Ei houkuttelutaidon mittausta, ei tollerin yhden omimman sisäsyntyisen taidon mittausta, vaan "kylmää" tottelua. Tokihan riistaviettinen koira taipparit läpäisee, etenkin jos ohjaajalla on kykyä ja mielenkiintoa niihin koiraa valmentaa. Melko harvassa ovat kuitenkin tollerit, jotka taipparit läpäisevät kertalaakista. Tämä selviää ihan koiranettiä tutkailemalla. Viimeisinä vuosina noin viidesosa kustakin ikäluokasta on osallistunut taipumuskokeeseen. Vuonna 2013 osallistuneita yhteensä 78, joista vain 23 suoritti testin hyväksytysti. Vuosittain rekisteröidään noin 350 pentua, joten suurimmalle osalle tämä harrastusmuoto on melko outo. Koiranetistä löytyy myös koiria, jotka ovat yrittäneet yli 10 kertaa ennen läpäisyä ja ovatko nämä sitten niitä rodunomaisia koiria ? Paljon on koiria, jotka lukuisista yrityksistä huolimatta, eivät taippareita ole läpäisseet, nämä koirat eivät siten omaa tollerin rodunomaisia piirteitä, eikä näitä tulisi käyttää jalostukseen? Jos taipparien suorittaminen otetaan jalostuskoiran mitaksi, niin taitaa se tollerin surullisen kuuluisa geenipooli kuivua kasaan aika nopeasti.

Tiedossa ei myöskään ole, kuinka moni pennunhankkija hankkii koiransa edes osin metsästystarkoitukseen. Rotujärjestön käsityksen mukaan novascotiannoutajista noin 15 - 20 % käytetään ainakin kerran elämänsä aikana metsästyksessä. Rodun edustajan hankkiminen pelkästään metsästyskäyttöön on kuitenkin ilmeisen harvinaista vaikkakin lisääntymään päin.

Novascotiannoutajien jalostuksen tavoiteohjelman yksi tavoitteista on estää rodun kahtiajakautuminen käyttö- ja näyttölinjaan. Kiinnittämällä huomiota yhtäaikaisesti sekä ulkomuotoon että käyttöominaisuuksiin, ehkäistään rodun kahtiajakautuminen ulkomuotoon perustuvaan jalostukseen ja toisaalta ensisijaisesti käyttöominaisuuksia vaalivaan suuntaan. Rodun säilyttäminen yhtenäisenä onkin yksi jalostuksen päätavoitteista.

Ominaisuudet, jotka tekevät koirasta hyvän noutajan, tekevät siitä oivan harrastuskaverin myös muihin lajeihin. Rotu menestyy erinomaisesti monissa lajeissa. Agilityssä, metsästyskoirien jäljestämiskokeessa ja tottelevaisuuskokeessa rotu on saavuttanut kansallisen tason menestystä. Novascotiannoutaja on viime vuosina osoittautunut noutajaryhmän monipuolisimmaksi osaajaksi ja rodun yksilöitä hankitaan nykyisin harrastus- ja kilpailukäyttöön etenkin agility-, tottelevaisuus- ja jäljestyskokeisiin, tätä ei kannata kasvatuksessa unohtaa. Näiden harrastusten parissa viettää varmasti paljon suurempi osa omistajista aikaansa kuin metsästyksen parissa.

Tolleria miettivien tulisi ehdottomasti tutustua niihin KAIKKIEN harrastusten parissa. Siellä näkee kuinka innoissaan ja viettinsä ajamana koira suorittaa. Tolleri on esimerkiksi erinomainen agility-koira, vaikka siihen ei millään tavalla liity näitä rodunomaisia käyttötarkoituksia.

 

SOME, kaiken tietävä?? (17.9.)


Olen jäsenenä muutamassa koiriin liittyvässä face-ryhmässä ja kyllähän se keskustelu saa useimmiten todella naurettavia ja jopa huolestuttavia piirteitä. Muutamassa viestiketjussa tietyt ihmiset lynkattiin ja annettiin jo tappouhkauksia, kun joku kertoi nähneensä että kissa heitettiin parvekkeelta. Poliisin selvittelyjen jälkeen todennäköisesti kissa oli vahingossa sieltä pudonnut ja omistajilla menetyksestä suuri suru. Toinen tapaus oli autosta heitetty kissa, joka ilmeisesti oli oleskellut auton alla ja sitä kautta menehtynyt. Siitäkin tapauksesta jo rekisterikilpiä somessa julkaistiin, joten halutessaan henkilöt saisi helposti selville.


Koiraharrastamiseen liittyviä aiheita on useita. Koulutuksesta on useimmiten esillä julkisuuden koirankouluttajat kuten Cesar Milan. Yleensä koulutuksesta otetaan esiin ne äärikeinot, kuten Cesarin tapauksessa sähköpanta. Mielestäni tulisi katsoa, minkä tyyppisiä koiria kyseinen henkilö kouluttaa, mikä on ongelma. Toivon mukaan monikaan tätä lukeva ei joudu näin ongelmallisten koirien kanssa tekemiseen, näissä puhutaan täysin eri ongelmista kuin esimerkiksi Tanja Karpelan ohjelmassa. Tanjalta ehdottomasti parhaimpana jäi mieleen hänen sanontansa "koiralähtöistä elämää", jota mekin mielestämme tällä hetkellä elämme.


Väitellään siitä, saako (pitääkö) koiralta ottaa herkkupalan kesken ruokailun. Monet ovat sitä mieltä, että tässä se johtajuus todella ratkaistaan. Mikäli et saa koiraltasi herkkua, teillä on johtajuus pielessä ja se johtaa moniin ongelmiin. Kysyisin ainoastaan, mikä on se tarve, ottaa sitä herkkupalaa pois koiralta. Sitähän perustellaan sillä, että maastosta voi syödä mitä vaan ja se on saatava pois. Meillä toimitaan siten, että aina lenkeillä on niitä sallittuja herkkupaloja taskussa ja jos nähdään jokin koirista syömässä jotain, mennään tekemään vaihtokauppa. Sitten jos tulee hätätilanne, nähdään vaikka suklaapatukka, joka on koiran suussa. Silloin mennään ja vaikka voimaa käyttäen otetaan se patukka koiralta pois. Kyllähän koirakin sen aistii, että nyt on omistaja tosissaan, enkä usko että vastaan laittaa, varsinkin kun se johtajuus ei ole kyseenalainen, se on vaan saavutettu muissa tilanteissa, kuin tässä ruuan kanssa tappelemisessa.


Kumpi on parempi puhdasrotuinen vai monirotuinen? Mielestäni monirotuisessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Tulisi vain tietää samat asiat kuin useimmilla puhdasrotuisilla on tiedossa. Monirotuisten osalta ei useinkaan tiedetä sukuperimää, ei ole terveystuloksia, eikä tiedetä luonnetta kuin vanhempien osalta. Usein ei ole myöskään tiedossa kaikki rodut, mitä yhdistelmässä on. Tämä aiheuttaa tietenkin sen ongelman, että välttämättä aina ne ostajan toiveet luonteen suhteen eivät täyty. Toivon mukaan myös monirotuisten osalta pääsee katsomaan kasvatusolosuhteet, jos ei pääse, kannattaa epäillä tuontia ulkomailta. Monirotuisen hinta on yleensä huomattavasti alempi kuin puhdasrotuisen ja juuri tämä kasvattaa myyntiä. Pitäisi kuitenkin muistaa että hankintahinta on vain pieni murto-osa kaikkeen koiraan menevistä tuloista. Joten jos sinulla on varaa juuri ja juuri maksaa se maksu koirasta, sinulla pitäisi sen jälkeen olla vielä huomattava summa varattuna koiran kanssa elämistä varten.


Silti vaarallisinta somessa on annetut lääkäriohjeet. Keskustelupalstalle tuli kuva, missä koiran silmäluomessa oli selkeää ihottumaa ja kirjoittaja kertoi, että koira rähmii paljon ja erite on vihertävää. Joku antoi ohjeeksi keittää kamomillateetä ja sillä huuhdella silmää. Kyllähän se kamomillatee voi auttaa ainoastaan sitä kirjoittajaa rauhoittumaan hetkeksi ja toivon mukaan sen jälkeen soittamaan eläinlääkärille. Toisessa ketjussa kirjoitettiin, etteivät viinirypäleet ole vaarallisia, hänenkin koiransa oli syönyt niitä aina. Jos vähän asiaa tutkisi, tietäisi, että myrkytyksen aiheuttava aine on vielä tuntematon. Kaikki koirat (jopa 50 %) eivät saa myrkytysoireita. Samassa ketjussa kirjoitettiin, että jos itse voi syödä, niin myös koiralle ei ole vaarallisia. Siitä sitten vaan antamaan koiralle sulkaata, ksylitolia ja vaikkapa sipulia. Valitettavasti näitä keskusteluja luetaan paljon ja aina on ihmisiä, jotka nämä ohjeet ottavat tosissaan. Jos itse kirjoittelet someen, varmista tietosi lähde ja kirjoita vain sitä, mikä on faktaa ja jonka olet itse faktaksi nähnyt tai varmistanut, ei toisen käden tietoa eikä kuulopuheita.

 

10 000 LATAUSTA, kiitokset kävijöille

Saimme aluksi kritiikkiä, miksi tämä sivusto? Miten aloittelijat voivat kertoa asioita? Miksi tehdä sivusto kun on rotuyhdistyksen sivut? Miksi tuomme muiden tekemisiä esille? Miksi emme kerro omista koiristamme? Mitä käytämme tietomme lähteenä? Meitä pidettiin myös vain mainostemppuna, jolla mainostamme omaa kenneliämme. Onhan jopa kirjoitettu, että toiminnastamme johtuen vaikeutamme harrastamista omien koiriemme kanssa. Välillä kirjoittelu on vaikuttanut ihan painostukselta..."häipykää tai saatte seurauksia". Kaikesta tästä huolimatta jaksoimme jatkaa ja se kannatti. Tiesimme täysin keiltä tämä negatiivinen palaute tuli, joten osasimme ohittaa siitä kaiken asiattoman (ja sitähän riitti). Haluan kuitenkin tässä vaiheessa kiittää heitä, koska omalta osaltaan heidän ansiostaan saimme sivustolle lisää sisältöä. Tällä hetkellä kävijöistä noin 60% on sivulle palaavia, joten jokin sivullamme täytyy kiinnostaa. Sivusto on ollut julkaistuna toukokuun loppupuolelta, joten aikaan nähden olemme todella tunnettuja.

Meille on tullut paljon sähköpostia ja face-viestejä sivustostamme, kiitokset siitä. Todella ilo on ollut kuulla, että sivustolta moni on löytänyt ihan uutta tietoa. Moni on myös harmitellut sitä, ettei tietoa ole ollut silloin, kun koiraa on harkittu. Toivon mukaan täällä vierailee nyt entistä useampi koiran ostoa harkitseva. Olemme myös saaneet muutaman pentukyselyn, joka omalta osaltaan osoittaa meidän olevan oikealla tiellä. Nyt vaan toivomme muilta samaa avoimmuutta ja kaikilta osin asioiden esille tuomista.

Tämä sivusto ei ole meidän kennelisivusto, vaan siitä tiedot löytyy www.magicfoxs.fi sivuilta, siitä syystä täällä ei ole meidän koirien tapahtumia, kuin ainoastaan esimerkkeinä. Nämä sivut kertovat kaikesta siitä, mitä koiraharrastaminen meidän mielestämme on ja mitä siitä olisi hyvä tietää, keskittyen novascotiannoutajiin. Sen lisäksi olemme halunneet laajentaa sivuston tarjontaa laittamalla koiravitsit, -runot, koulutukset, aktivoinnit, temput. Edelleen tarjontaa laajennetaan, kunhan sopivia aiheita tulee esiin. Olemme myös lisänneet moneen kirjoitukseen linkin, josta pääsee lukemaan jonkun toisen ajatukset samasta asiasta. Toivon mukaan meillä pian on etusivulla kohta, josta näkee uusimmat päivitykset, joten jo sivuilla käyneet, voivat vain käydä lukemassa uusimmat päivitykset. Ehdotuksia sivustolle ja sen sisältöön otamme mielellämme vastaan, myös niiltä vastarannankiiskiltä ;-)

Miellyttäviä hetkiä sivustomme parissa toivottelee

Jarno Niemi ja Hanna Helin

Taika, Lumo ja Hurma

rapsuttamo@gmail.com

 

HELLANLETTAS, lapset ja koirat

 

Tässä valitettava esimerkki: www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288584989238.html

Sattumoisin osuin you tubessa hauskat koiravideot sivustolle ja kyllähän se hauskuus oli melko kaukana monesta tilanteesta. Kyllähän se videolla näyttää niin kivalta, kun se pikku Ville kiskoo perheen rottweileria karvoista tai näyttää ruokaa muutaman sentin päässä ja aina viime tipassa ottaakin se pois. Kivaa on myöskin hakea se pallo leikkivältä koiralta. Sitten vielä ne hellyyttävimmät hetket, missä rusettitukkainen Liisa halailee isoa dobermannia kädet molemmin puolin päätä ja kasvot vastatusten.

Ulkona voi lapsilta nähdä samantyyppistä ei-toivottavaa käytöstä. Mikäli lapsia leikkii ulkona useita, he usein laumassa lähtevät juoksemaan kohti lähestyviä koiria, eikä siinä huomioida esimerkiksi pennun mukana oloa. Koiria lähestytään joukolla ja eri suunnista, jolloin se ei koirille ole mieleistä. Tehdään nopeita liikkeitä, tarjotaan kättä, joka sitten kuitenkin nopeasti vedetään takaisin, kun koira on tulossa sitä haistamaan. Hypitään koirien lähettyvillä sekä kiljutaan ja huudetaan. Joskus koirat päästetään myös lenkille näiden lasten kanssa. Välttämättä yhdistelmä ei ole sellainen, jossa tarvittaessa lapsi pystyy hallitsemaan koiran. Se näkyy valitettavan usein kohtaamistilanteissa, joissa lapsi ei pysty estämään koiransa lähestymistä. Ainoa tapa välttää kontakti on lähteä toiseen suuntaan. Näistä tilanteista ei kumpikaan koira opi sitä oikeaa tapaa lähestyä vierasta koiraa.

Kaikki tuo yllä kuvattu voi hyvinkin onnistua, eikä ongelmia tule. Vaarana on kuitenkin että se koira, joka toimii vaistojensa varassa, ymmärtää jonkin tilanteen väärin. Liian paljon on tiedotusvälineissä uutisia koiran puremisista. Useat näistä ovat johtuneet tavasta miten koiria lähestytään tai miten niitä kohtaamistilanteessa käsitellään. Jokaisella koiran omistajalla täytyy olla jakamaton vastuu koiransa käyttäytymisestä ja hänen tulee joka tilanteessa kertoa, mikä käytös koiraa kohtaan on sallittua. Sitten vasta kun kaikesta huolimatta toimitaan annetun ohjeen vastaisesta ja lähestytään kielloista huolimatta hihnassa olevaa koiraa, siirtyy vastuu lähestyjälle. Vastuu on tietenkin myös vanhemmilla opettaa lapselle, miten koiran kanssa käyttäydytään. Jos käyttäytyminen ei ole tiedossa, opettakaa lapsille, etteivät lähesty koiria ollenkaan.

 

KOIRAIHMISIÄ, miksi olen hankkinut koiran?

Koirien pitämiseen liittyen on olemassa paljon epäkohtia, otan muutaman omaan kokemukseeni liittyvän asian esille.

Miksi olen hankkinut itselleni kaukaasiapaimenkoiran lähes taajama-alueelle pienelle omakotitalotontille ja pidän sitä 5x5 metriä häkissä, lähes ilman lenkitystä? Miten kuvittelen että koiralleni riittää lenkitykseksi postilaatikolla käynti aamuin ja iltapäivisin, illalla pääsee pihaan hetkeksi vapaana? Minne ihmeeseen häviävät kaikki lähialueen koirat kun vettä sataa tai keli menee pakkasen puolelle? Miksi ihmeessä otan koirani mukaan Tampereen keskustaan ja laitan sen liekaan haukkumaan puoleksi tunniksi? Miten voin ajatella että millekään koiralle riittää lenkiksi 10 minuuttia kolme kertaa päivässä?

Miksi koiria hankitaan? Meille tulleiden kyselyiden perusteella tietää, ei useinkaan ole tutustuttu rotuun riittävän hyvin. Jo pelkästään rotumääritelmän lukeminen auttaisi ostajia huomattavasti. Kun kysyimme; miksi olet päätynyt novascotiannoutajaan, tuntuu siltä, että ulkonäkö on usealle ostajalle ollut tärkeä kriteeri. Onpa tullut jopa ostajaehdokkaita, jotka ovat olleet ostamassa sylikoiraa itselleen. Myöskään ulkokoiraksi aitaukseen emme suostuneet koiraamme myymään.

Pidimme hetken aikaa koirahoitolaa. Hoitoon tulleet koira elivät meidän kanssamme, ilman eristämistä eri tiloihin. Tästä johtuen kriteerimme otettavalle koiralle olivat sisäsiisteys ja sosiaalisuus muita koiria kohtaan. Valitettavasti tämä toteutui vain muutamalla koiralla, joten lopetimme koirahoitolan pitämisen. Teimme kyselyn jokaiselle koiralle, joka hoitoon otettiin ja valitettavan usein lenkityksen kohdalla luki ”riittää 10 minuutin ulkoilu kolme kertaa päivässä”. Sanoipa joku, ettei hänen koiransa jaksa 10 minuuttia pidempään lenkkeillä. Koira oli sisällä aivan rauhaton ja päätimme lenkittää sitä vähän pidempään. Koira nautti noin tunnin mittaisesta lenkistä väsymättä ja häntä heiluen saavuttiin takaisin. Viiden minuutin päästä koira oli rauhoittunut ja nukkui tyytyväisenä koiriemme seurassa. Tietenkin varmistimme, ettei milläkään koiralla ollut terveydellistä syytä siihen, ettei lenkit saaneet kestää pitkään.

Meille koirat ovat perheenjäseniä <3 Kuten ihmisten kanssa, niiden kanssa vietetään päivittäistä arkea ja ne ovat lähes kaikessa mukana. Kaikki toiminta suunnitellaan koiria ajatellen, joten meilläkin eletään sitä Tanja Karpelan mainostamaa koiralähtöistä elämää. Koirat viettävät yöt sängyssämme, sitä varten sänkyä laajennettiin sekä laitettiin Hurma-pennulle portaat, joita myöten pääsee sänkyyn. Aamulla koirat käytetään noin tunnin pituisella lenkillä. Arkipäivät tyttösen viettävät valitettavasti keskenään, sen verran työssä käynti vielä haittaa koiraharrastusta. Töistä tulon jälkeen lähdetään noin 1-2 tunnin lenkille. Illat kuluvat myös koiraharrastusten parissa, Lumolla on agility ja Hurma on aloittanut pentukurssin. Vanha rouva nauttii olostaan ja pitää jälkikasvunsa kurissa. Viikonloppuisin osallistutaan agility-, mejä,- ja näyttelytapahtumiin, kaikkiin tapahtumiin pyritään menemään koko lauman voimin. Illalla ennen nukkumaanmenoa koirat lenkitetään kolmannen kerran, jolloin lenkitys kestää noin 30-60 minuuttia. Näiden normilenkitysten lisäksi tehdään usein rantalenkkejä, jolloin koko lenkin kesto saattaa olla kolmisen tuntia. Meidän mielestämme koiran tulee (tietenkin rodusta riippuen) saada vähintään kaksi tuntia lenkitystä vuorokauden aikana. Täytyy myös muistaa lenkin laatu, kävelläänkö hihnassa asvaltilla vai vapaana luonnossa.

 

 NÄYTTELYT - kauneus on katsojan silmässä

 Koiraharrastuksista varmasti eniten arvostelua saa osakseen näyttelyt, eikä ihan syyttä. Mielestäni kaiken harrastamisen koiran kanssa tulisi olla mukavaa molemmille. Onko se sitten sitä? Jokainen arvioikoon sitä näyttelyissä käydessään. Onko koiran etu matkustaa pienen henkilöauton takaosassa kahden muun koiran kanssa, onko koiralle nautittavaa oleilla näyttelyhäkissä levottomana lähes jatkuvasti vinkuen, jopa haukkuen. Nauttiiko koira olemisesta näyttelyissä, kun sitä kiskotaan jatkuvasti hihnasta ja jopa tartutaan niskasta kiinni, vain siitä syystä että koira on levoton näyttelyissä ja siinä ihmistungoksessa. Valitettavasti kaikkea edellä kuvattua on tullut nähdyksi, jopa koirien tullessa ulos auton takakontista, miten olivat yltä päältä p..skassa. Mielestäni luokattomin esitys on kuitenkin antaa koira muiden matkaan ja sitten sillä on yllä kuvattuja ongelmia. Siinä tilanteessa ei voida puhua muusta kuin järjettömästä halusta saada itselleen (koiralle) meriittejä. Meidänkin koiraa kysyttiin aikoinaan ulkomaille, annetaanko toisen matkaan, jolloin totesin välittömästi, että koira ei lähde yhdellekään näyttelymatkalle (eikä muullekaan matkalle) ilman että jompikumpi on meistä mukana, mielellään molemmat.

Miten näyttelytulokset annetaan? Tuloksia on hylätystä erinomaiseen (ERI) ja sekin vielä erikseen ylimpänä sertifikaatin arvoisesti (ERI SA). Siihen väliin sijoittuu tyydyttävä (T), hyvä (H), erittäin hyvä (EH) ja sitten ollaankin erinomaisessa. Tarkemmin nämä on kerrottu "harrastukset" sivuilla. Minkä perusteella arviointi tehdään? Ulkonäön, liikkeiden ja luonteen perusteella. Kriteerien pitäisi kaikilla koirilla olla samat, sekä kaikkien tuomareiden tiedossa, joten suurta hajontaa ei tuloksissa luulisi olevan, ainakaan mikäli arvostelujen aikaväli on pieni. Mikäli aikaa on kulunut, onhan koira saattanut oleellisesti muuttua (varsinkin nuorempana) ja vanhempana sitten vaikka lihota huomattavasti, joka voi tuoda tuloksen tyydyttävä. Mielestäni jokin on arvostelussa pielessä, jos tyydyttävä tulos muuttuu alle kuukauden sisään erinomaiseksi ja päinvastoin. Näitäkin tuloksia näkee valitettavan paljon. Paljon on koiria, joilla näyttelyiden tulos on pääsääntöisesti hyvä, joten näiden tulosten perusteella voisi sanoa, että tällä koiralla on hyvät näyttelytulokset. Kuitenkin kun lukee rotuyhdistyksen sivuilta tuloksia, pentuvälityksessä olevien koirien osalta, siellä lukeekin että koiralla on erinomaiset näyttelytulokset. Kuinkas ollakaan juuri tämän yhden poikkeaman johdosta, kun koiralle on kerran annettu tulos erinomainen, voidaan sanoa että koiralla on erinomaiset näyttelytulokset, mielestäni tämä on todella väärin. Miksi näyttelytuloksia ei esimerkiksi pisteytetä, pisteet T=1, H=2, EH=3, ERI=4, ERI SA=5 ja sitten lasketaan nämä pisteet yhteen ja jaetaan näyttelykäynneillä. Keskiarvon mukaisesti määräytyisi näyttelytulos, mikä tällä koiralla on pääsääntöisesti. Kannattaa katsoa myös kuinka monta kertaa näyttelyissä on käyty, mitä enemmän käyntejä, sitä lähempänä sitä oikeaa arviointia ollaan.

Mikä sitten voi vaikuttaa arvosteluun koiran lisäksi? Tuloksia seuraten voi havaita suurimman poikkeaman ulkomaalaisten tuomarien kohdalla. Tämä saattaa tietenkin johtua siitä, että kyseisessä maassa olevat tollerit ja niiden arvostaminen on vähän erilaisempaa kuin täällä suomessa, vaikka sen ei kylläkään näin pitäisi olla. Toinen asia poikkeavuudelle saattaa olla "naama", joka ei ulkomaalaiselle ole välttämättä tuttu. Näyttelyissä käy pääsääntöisesti sama porukka. Siellä on erikseen valikoituneet ns esittäjät (handlerit), jotka ovat varmasti tulleet tuomareille tutuksi. On esittäjiä, jotka eivät huonoa koiraa esitettäväkseen huoli, joten tuomarille saattaa heti tulla kuva koiran erinomaisuudesta pelkästään esittäjästä johtuen. Kyseinen esittäjä käy esittämässä pentuluokasta alkaen, joten "naama" tulee varmasti näyttelyn aikana tutuksi. Sitten kun vielä oma ulkonäkö ja esittäminen on yritetty saada mahdollisimman näyttäväksi, saattaa tuomarin huomio olla vähän muualla kuin siinä koirassa. Tottahan toki tuomarit tulevat myös koiraharrastuksen parista, joten jonkinlaisia yhteyksiä saattaa olla tätäkin kautta, vaikuttavatko ne arvosteluihin, sen jokainen arvioikoon itsekseen. Itsestäni ei tuntuisi hyvältä olla facebook-kaverina tuomarilla, joka arvostelee koiraani.

 

"PIMEÄ KASVATTAJA"

Olen ostamassa itselleni novascotiannoutajan pentua, mistä löydän itselleni sopivan kasvattajan? Samaa kysymystä kysellään keskustelupalstoilla ja ostajatkin kertovat kuinka hankalaa sen oikean kasvattajan löytäminen onkaan. Suurin osa lähtee nettiin ja sitten google-hakupalvelun kautta etsitään eri kasvattajia. Onko olemassa muita vaihtoehtoja?

Muutamasta paikasta löytyy myynnissä olevia pentueita. Jos lähdet näistä etsimään itsellesi pentua, olet jo myöhässä. Miksi olet myöhässä? Siitä syystä, että pennun valinta täytyy lähteä siitä oikeasta kasvattajasta, eikä siitä, mitä sillä hetkellä on tarjolla. Mikäli koiria on vielä varaamatta useita syntymän jälkeen, kannattaa taustat tutkia huolella. Lähde siis etsimään oikeaa pentua mielellään vuosi ennen mietittyä pennun hankkimisajankohtaa. Tutustu eri kasvattajiin kennelliiton kasvattajat sivustolta, http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattajat.aspx?R=312&Lang=fi . Sieltä löydät lähes 100 kasvattajaa, joihin voit sitten tutustua tarkemmin. Välilehdellä kasvattaja on sitten kerrottu tarkemmin, mitä asioita kasvattajan suhteen kannattaa huomioida ja mistä näitä tietoja löytyy.

Novascotiannoutajat ry:n sivustoilta löytyy myös listaus kasvattajista. Sinne hyväksytään sitoumuskasvattajat. Tarkoittaako listalla oleminen, että olet löytänyt hyvän kasvattajan? Ei välttämättä. Sitoumuskasvattajan tulee noudattaa jalostustoimikunnan toimintaperiaatteita täyttäviä yhdistelmiä PÄÄSÄÄNTÖISESTI, joten joukossa voi olla myös yhdistelmiä, jotka eivät kriteereitä täytä. Terveystietojen osalta huomioidaan vain lähisukulaiset eli vanhemmat, täyssisarukset ja jälkeläiset, tämä ei välttämättä ole riittävä tieto. Myöskään listoilla olevien sitousmuskasvattajien tiedossa olevia koirien autoimmuunisairaustietoja ei kaikkien osalta löydy kyseisen yhdistyksen sairaiden koirien julkisesta listauksesta. Tiedon voi kylläkin antaa vain jalostustoimikunnan käyttöön, mutta silloin voi kysyä, miten tämä edistää koirien terveystilannetta, kun tieto ei ole julkinen. Saattaa jopa olla, että näitä koiria, joilla on autoimmuunisairaita lähisukulaisia, voidaan käyttää jalostukseen, koska tieto ei ole saatavilla.

Sitoumuskasvattajien osalta on tiedossa yhdistelmä, jossa emän lonkat C/C (lonkkaindeksi 87) ja urokseksi on valittu sellainen, jonka lonkat A/A (lonkkaindeksi 114), jolloin keskiarvoksi saadaan 100,5, joka on juuri yli jalostustoimikunnan suosituksen 100. Yhdistyksen sivuilla suositellaan vain A/B-lonkkaisten käyttöä jalostukseen. Sitoumuskasvattajana on myös kasvattaja, jonka narttu astutettiin koiran ollessa yli 8 vuotta, yhdistyksen sivuilla toimintaperiaatteena on " Yli 8-vuotiasta narttua ei tule käyttää jalostukseen". Muitakin esimerkkejä on olemassa. Paras yhdistelmä on kuitenkin mielestäsi kasvattaja, joka käyttää oman kennelin kasvatteja, emällä CC-lonkat indeksi 77 ja uros AA-lonkat indeksi 110, keskiarvona siis 93,5. Kuitenkin kasvattaja toteaa sivuillaan "Jalostukseen käytän vain rotujärjestön laatuvaatimukset täyttäviä koiria. Olen Novascotiannoutajat ry:n sitoumuskasvattaja."

Sitoumuskasvattajia velvoitetaan " raportoimaan jalostustoimikunnalle kasvattien terveystilanteesta niiden ollessa noin kahden vuoden ikäisiä sekä mahdollisuuksien mukaan myöhemminkin". Valitettavasti on olemassa kasvattajia, jotka eivät pidä ostajiin myymiseen jälkeen aktiivisesti yhteyttä. Mitä todennäköisemmin tällaisen koiran vakavakin sairastuminen jää ilmoittamatta. Aktiivinen kasvattaja kertoo näistä asioista ja vielä muistuttaa raportoinnista kahden vuoden iän lähestyessä. Joten välttämättä se, että kasvattajalla on sairaita koiria listalla, kerro siitä, että hänellä olisi muita enemmän sairastuneita yksilöitä. Kuten tollerit.fi sivustollakin todetaan autoimmuunisairauksista " Puhtaita linjoja ei ole", joten voi miettiä, miksi sairastuneita koiria ei esiinny kasvattajalla, jolla on useita kymmeniä kasvatteja?

Sitten erittäin tärkeä asia, mitä ei ole missään listattu, eikä mitään vaatimuksia ole olemassa, on pentujen kasvattaminen ja kasvatusolosuhteet. Löytyykö kasvattajalta informatiiviset kotisivut, koska niitä on viimeksi päivitetty? Luotatko pelkkään puhelinsoittoon, jossa kasvattaja vakuuttaa kaiken olevan kasvatuksessa ensiluokkaista? Paljonko kasvattajalla on omia koiria/rotuja, pystyykö hän huolehtimaan niistä kaikista? Moniko perheessä osallistuu vaikkapa koirien lenkitykseen, miten aika riittää, miten työt, muut harrastukset? Haluatko että pentusi viettää ensimmäiset 7-8 viikkoa erillisessä rakennuksessa vähäisellä ihmiskontaktilla? Mikäli et halua, tutustu kasvattajaan huolella, ennen päätöstäsi. Mene käymään kasvattajan luona ennen kuin astutus on edes suunnitteilla. Mikäli et ole tervetullut, vaihda kasvattajaa. Vietä aikaasi tulevan emän kanssa, siinä paikassa, missä pennut on tarkoitus kasvattaa. Samalla näet onko kyseinen koira tasapainoinen ja luonteeltaan terve. Kysy, miten sinua ostajana palvellaan pentuaikana. Meiltä lähti jokaisen pennun mukaan 830 kuvaa/videota pentuajalta. Lisäksi tarjosimme live-kuvaa skype-palvelun avulla, joten meidän kasvatusolosuhteet olivat jatkuvasti nähtävillä.